Elokuun hartauskirjoitus

John Irvingin romaanissa Ystäväni Owen Meany päähenkilö pelastaa ystävänsä kanssa monen ihmisen hengen tekemällä tietyn liikesarjan, jonka tekemistä he ovat tietämättään harjoitelleet elämänsä aikana. Lähes kaikki mitä he ovat tehneet ja oppineet tähtää tavallaan yhteen tiettyyn hetkeen.

Thank God, sä tulit! -niminen ohjelma pyöri alkuvuodesta televisiossa. Itse en ehtinyt tähän sketsiviihteeseen tutustumaan lainkaan, mutta mainoksissa ja ohjelmatiedoissa vastaan tullut nimi jäi helposti mieleen.

Vappu on kevään ja työn juhla. Maalla on kylvötöiden aika. Kaupungeissa ylioppilaat valtaavat kadut valkolakkeineen, työväki marssii ja onhan niitä Jeesus-marssejakin. On kuohuviiniä, simaa, tippaleipiä, vappuhuiskia ja ilmapalloja. Karnevaalimeininki. Kevät on täällä. Hurraa!

Pääsiäisenä kuultavassa evankeliumitekstissä kerrotaan, miten kolme naista varhain sapatin jälkeisenä aamuna lähti Jeesuksen haudalle yhdessä.

Helmikuussa 2026 tapahtui kaksi omaan elämääni vaikuttanutta asiaa: täytin 50 vuotta ja Turun tuomiokirkon ovet sulkeutuivat peruskorjaukseen.

Tammikuu on kuin oven raotus edessä avautuvaan vuoteen. Takana ovat eletyt hetket ja edessä maisema, joka ei vielä kerro nimeään. Siihen sekoittuu valoa ja varjoja, nousuja ja laskuja.

Arkkipiispan joulutervehdys 2025

Mieheltäni kysyttiin, onko mukavaa, kun on kotona vaimo sytyttelemässä kynttilöitä. Emme vielä olleet viettäneet kovin monta joulua yhdessä. Kysymys oli kepeäksi jutusteluksi tarkoitettu, mutta meitä molempia se oudoksutti.

Tekee hyvää puhua kuolemasta avoimesti. Ei vain sen tapahduttua, vaan myös etukäteen.

Edellisen työpaikkani kirkossa on puhutteleva alttaritaulu. Taulun nimi on Jeesus ja langennut nainen.

Loppukesän iloja on seurata marjojen, sienien ja hedelmien kypsymistä metsissä, puutarhoissa ja pihoilla. Luonnon monet antimet kypsyvät poimittaviksi ajallaan ja tuottavat monenlaista iloa ja hyötyä.

Oletko koskaan ylittänyt suota pitkospuita pitkin? Katsellut jalkoihisi, jotta et astuisi harhaan ja plumpsahtaisi suonsilmäkkeeseen, väistellyt lankuilla päivää paistattelevia sisiliskoja?

Mitä kevät tuo sinulle mieleen? Liittyykö se luonnon heräämiseen talven horroksesta, opintojen päättymiseen, kesäloman lähestymiseen tai kenties johonkin, joka elämässäsi on tapahtunut juuri keväällä?

Oletko joskus pysähtynyt miettimään, miten paljon elämässäsi on huutomerkkejä?

Nykyteknologia mahdollistaa maailman tapahtumien seuraamisen reaaliajassa. Kun tuota uutisvirtaa katsoo, niin ei voi välttyä ajattelemasta, että monessa kohtaa musta on muutettu valkoiseksi ja valhe on käännetty totuudeksi. Suurvallat leikkivät hiekkalaatikkoleikkejään ja keskustelevat muiden valtioiden ylitse.

Seuraava täysikuu koittaa maaliskuun puolivälissä, jolloin elämme tuhkakeskiviikkona alkavaa paaston aikaa.

Kuuntelen

”Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut sinne minne et tahdo” (Joh.21:18)

Laulu kaikuu jo kaukaa. Eikä se ole vain vieno ääni ja hiljalleen nouseva sävelten maailma. Jo alusta asti se kaikuu täynnä riemua ja odotusta. On kuin rummut alkaisivat soida ja kauniit melodiat täyttäisivät koko maan. Iloitse tytär Siion, sillä sinun kuninkaasi tulee!

Kuvassa on hämärä huone. Seinät ovat vaaleita, mutta valon vähyyden vuoksi ne näyttävät harmailta.

On jo laajasti tiedostettua, että ihmiskunta on epäonnistunut noudattamaan Luomiskertomuksessa ihmisen saamaa tehtävää viljellä ja varjella luomakuntaa (1. Moos. 2:15).

Kesällä Henrikinkirkolle tultaessa katse kiinnittyy valkeaan siankärsämöpilveen ja tuulessa huojuviin heiniin. Sieltä täältä pilkottaa puna-apilan kukinto tai korkeana törröttävä ohdake. Kirkkoa ei enää ympäröi vihreä, tasaiseksi leikattu nurmikenttä. Sen paikalle perustettiin viime vuonna niittyalue, Pörriäisten niityksi nimetty.

Kuinka ihmeessä tämä kaftaani on joskus mahtunut meikäläiselle? Näitä ihmettelen, kun katselen neljäkymmentä vuotta sitten hankittua virkapukuani papiksi vihkimystä varten.

Suomessa asuu paljon yksinäisiä ihmisiä. Kaikenikäisiä yksinäisiä. Perheneuvonnassa tapaamme joka kesän kynnyksellä jonkun, jolle edessä oleva aika ja loma tuntuu piinalta satoi taikka paistoi.

Viime vuonna, loppukesästä, palasin illansuussa lenkiltä. Vastaan oli polkemassa nuori tyttö, joka yllättäen kurvasikin tien viereen kohdallani ja ojensi minulle jotakin.

Kun selaan Instagramia, vastaani tulee hauskoja kristillisiä ja maallisia meemejä, mutta myös ihmiselämän avuksi suunnattuja myötätuntoa korostavia sivustoja.

Juhlakutsussa saattaa lukea ”ei lahjoja”. Tavaraa täynnä olevassa maailmassa toive on usein perusteltu. Silti kutsuvieraana sitä koittaa keksiä jotakin kaunista, arvokasta, nokkelaa tai vitsikästä, vaikka ei kallista lahjaa veisikään. On niin mukava ojentaa edes jotain.

Laskiaissunnuntaista, ja samalla ystävänpäivästä on alkanut vuotuinen matka Jumalan rakkauden uhritiellä – läpi paastonajan, kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä.

Lueskelin joululomalla Carl Barksin piirtämiä vanhoja sarjakuvia. Yhdessä Aku päättää sulkeutua komeroon loppuiäkseen, koska hänestä ei ole mihinkään. Hän on sotkenut kaiken – kaatanut kahvikupin päälleen, pannut vahingossa pesujauhetta munakokkeliin ja rikkonut peilin.

Arkkipiispan joulutervehdys 2023

Odottavan aika on pitkä – ja lyhyt. Lapsuuden kouluviikko oli ikuisuus, nyt on aina perjantai. Joskus odotus palkitaan, joskus ei.

Istun hämärässä huoneessa vuoteen äärellä. Vuoteella makaa ihminen. Hänen kätensä liikahtelevat pakkoliikkein samalla, kun kuivan suun kautta kulkeva hengitys korahtelee limaisissa keuhkoissa. Iho on hikinen, mutta viileä. Levottomuudesta huolimatta hänessä on levollisuutta. Hän on saattohoitopotilas ja lähestyy omaa kuolemaansa.

Kesä, tuo suomalaisten suosikkivuodenaika, on auttamatta takanapäin. Lämpö, valo ja luonnon vehreys vähenevät päivä päivältä, kun matkaamme syvemmälle syksyyn.

“Your loyalty is not to me but to the stars above” – Bob Dylan: One More Cup of Coffee

”Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan. Jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan.” Ehkä tunnistat tämän vanhan lastenlaulun? Se jatkuu hauskasti uusien ystävysten tervehtiessä toisiaan. Molemmat ovat valmiita tekemään tuttavuutta ja katsomaan toisiaan kiinnostunein silmin.

Raamatussa kerrotaan profeetta Elian ja Jumalan kohtaamisesta. Elia oli pettynyt siihen, kun hänen julistustyönsä ei tuottanut tulosta: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” (1. Kun. 19)

”Aurinko tanssii, halleluja! Jeesus on noussut haudastansa!” lauletaan pääsiäisvirressä 942. Erityisesti näin keväällä auringonpaiste on lupaus uudesta elämästä, kasvusta ja toivosta.

Olen usein katsellut tätä ikonia retriitin hiljaisuudessa. Miten hellästi Maria-äiti pitääkään sylissään lastaan, jonka kädet kietoutuvat äidin kaulalle. Poski koskettaa poskea ja sädekehätkin kiertyvät yhteen. Äidin katseessa on jotain surumielistä, ikään kuin hän jo aavistaisi poikansa tulevat kärsimykset.

Tulevan kesän rippikouluryhmäni ensimmäisessä kokoontumisessa pyysimme nuoria vastaamaan muun muassa kysymykseen ”Mikä rippikoulussa mietityttää?”

Ajanlaskussamme alkaa 2023. Vuosi Jeesuksen syntymästä, vaikka ajoitus voi parilla vuodella heittääkin. Maailmalla käytetään termiä Anno Domini (AD) eli Herran vuosi.

Odota vielä hetki. Älä epäröi ja ajattele, ettei mitään erityisen hyvää voisi tapahtua. Mestari saapuu joka tapauksessa luoksesi. Hän haluaa tulla ystävänä seuraasi ja iloisena juhlimaan kanssasi.

Pyhäinpäivän aikaan kynttilät syttyvät poisnukkuneiden haudoilla viestittäen kaipauksesta ja ikävästä sekä samalla myös rakkaudesta ja toivosta.

Kokeneet kristityt muistuttavat usein, että mitä kiireisempää on, sitä tärkeämpää on löytää aikaa rukoukselle tai, toisin sanoen, Jumalalle. Tietty looginen ristiriita tästä tosin nousee, koska Jumala on luonut ajan, joten ajan antaminen hänelle on ajatuksena hämmentävä.

Lähestyvä syksy tuo tullessaan paitsi pimenevät illat, myös koulureppumainokset ja tunteen siitä, että kesä alkaa todella olla ohi.

Kulttuurikesä on täällä! Kahden vaisun ja kahlitun kesän jälkeen on taas aika hankkia liput siihen ja tuohon konserttiin ja kesäteatteriesitykseen.

Aikakone -yhtyeen tutun hitin nimi ja sanat tulivat mieleeni, kun katson kevään etenemistä ja teen havaintoja luonnossa.

Hyvää pääsiäistä! Kyllä vain, hyvää pääsiäistä. Me kristityt olemme siitä kovia juhlimaan, ettei meidän tarvitse rajoittaa juhlaamme vain muutamaan päivään.

Pääsiäinen on minulle iloisten muistojen aikaa. Olen syntynyt huhtikuussa ja usein syntymäpäiväni osuu pääsiäispyhiin. Huhtikuu onkin minulle ensi sijassa valon ja ilon aikaa.

Jeesuksen opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät. (Joh. 20)

Viimeistään nyt viimeisimmätkin uuden vuoden lupaukset ovat tulleet rikotuksi.