Huoneessa olevan pylvään takana varjoa on vielä enemmän ja siten valoa vähemmän. Huonekaluja ei ole, ikkunoita ei näy, paljas lattia on tumma. Mutta ovi on. Tumma, miltei musta ovi. Miten sen erottaa tässä huoneessa varjojen keskeltä? Oven alta näkyy valoa! Ovi kutsuu luokseen, valo vetää puoleensa. Tällainen on Helene Schjerfbeckin maalaus ”Ovi” vuodelta 1884. Taiteella on varmasti monia tulkintoja, mutta minusta se on kuva adventin alusta. Valo on olemassa ja se odottaa meitä.
Haluanko valoon? Estääkö jokin avaamasta ovea? Joskus hämärässä on helpompi olla; siellä ei näy, jos varpaat ovat savessa tai jos minussa on jotain rikkinäistä. Mutta siellä on myös hankala nähdä toisia. Kun valoa on liian vähän. Valo kutsuu luokseen, valo kutsuu pois pimeydestä. Adventti on meille kutsu: Tulkaa valoon!
Vaikka jo monet jouluvalot ovat syttyneet, maailman tilanne näyttäytyy monelle pimeänä, uhkaavanakin. Mitä tulee tapahtumaan, missä edelleen soditaan, tuleeko ja säilyykö rauha, riittävätkö rahat sähköön, ruokaan, asumiseen ja muuhun – kuka pitää huolta lapsista, nuorista, vanhuksista? Miten aikuiset pärjäävät? Ja miksei se Jumala tule nyt kaiken keskelle ja korjaa kaikkea hyväksi? Kärsimyksen edessä, sen olemassaolon vuoksi, olemme kaikki kykenemättömiä antamaan varmoja yksiselitteisiä vastauksia. Mutta mietin, että jos ei ole uskoa, toivoa ja luottamusta pelastukseen synnin ja pahuuden alta, mitä sitten on?
Adventtikynttilöiden tehtävä on valaista tietä Kristuksen luokse. Riemulla ja odotuksen innolla sytytän ensimmäisen adventtikynttilän! Kun ovi adventtiin aukeaa, valo lisääntyy vähitellen. Se valo on Kristuksen armon valoa – suloista, lempeää, kutsuvaa, kaikille kuuluvaa. Samalla kun valmistaudun joulun juhlaan, saan jo elää joulun ilosta. Adventti alkaa a:sta, joulu ja Jeesuksen syntymä aloittivat ihmiskunnan isosta A:sta. Jeesuksen syntymän myötä Jumala antoi meille alusta aloittamisen mahdollisuuden – silloinko syntyi Armo?
Näin sanoo Herra:
– Armon hetkellä minä vastaan sinulle,
pelastuksen päivänä minä autan sinua.
Minä olen luonut sinut
toteuttamaan sen liiton,
jonka tein tämän kansan kanssa,
jotta saattaisit ennalleen maan,
jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat,
jotta sanoisit vangituille: ”Lähtekää”,
ja pimeydessä viruville: ”Tulkaa valoon!” (Jesaja 49:8-9)