Ensimmäinen ajatus mielessäni saattoi hyvinkin olla mitähän feissariflyereita taas. Otin kuitenkin ojennetun lapun vastaan, ja ennen kuin ehdin sanoa juuri mitään tai edes katsoa mitä lapussa luki, tyttö pyörineen oli jatkanut matkaa. Katsoin kädessäni olevaa paperia ja luin sen: ”Maailma tarvitsee sua” luki käsin kirjoitetussa viestissä.
Tuon paperin viesti oli niin arvokas, että se päätyi jääkaapin oveen – siihen, mihin muutkin tärkeät viestit kerätään. Aina silloin tällöin katse osuu lappuun ja samassa muistan myös kyseisen tytön. Kunpa jokainen törmäisi tähän kulkijaan, saisi luettavakseen vastaavan viestin!
Keväällä moni ihminen tuntuu huokaisevan erityisen raskaasti. Ehkä pimeä ja pitkä talvi on se, joka imee monista mehut ja kesää lomineen odotetaan jo kiivaasti. Tänä keväänä lomaa tuntuu kaipaavan ihmisten lisäksi myös koko maailma. Lomaa sodista, vääryyksistä, väkivallasta, huolista, talouden kriiseistä, epävarmuudesta, jota edes vähitellen kukoistukseen puhkeava luonto ei pysty vähentämään. Jos nämä kaikki hajottavat elementit voisikin vain asettaa lomalle, mieluiten vaikka ikuisiksi ajoiksi.
Muutaman viime vuoden aikana sitä on miettinyt, onko Jumalakin ehkä huokaillut tavallista raskaammin. Kaipaako Hänkin ehkä lomaa maailman hulluudelta ja ihmisten mielettömyyksiltä?
Jumala, joka on koko ajan läsnä, kaikkialla, näkee jokaisen tässä ajoittain hullussakin maailmassa kulkevan ihmisen. Ja tämä hullu maailma tarvitsee ehdottomasti lisää ihmisiä, jotka kaiken mielettömyyden keskellä uskaltavat jakaa positiivista sanomaa.
Jääkaapin ovessa olevan lapun teksti on jo alkanut haalistumaan, mutta viestistä saa yhä selvää. Olen monesti harmitellut sitä, etten huomannut huikata viestintuojalle mitään takaisin. Joten jos satut lukemaan tätä: Maailma tarvitsee myös sua!