Omien elämäntehtävien löytäminen ja Jumalan kutsun tunnistaminen voi olla vaikeaa. Puhumattakaan siitä, miten pysyä uskollisena oman sydämensä halulle.
Yksi mahdollisuus oman kutsumuksen tunnistamiseen on seurata syvintä iloaan.
Syvä ilo on tärkeää osata erottaa pinnallisista mielihaluista, joiden tyydyttäminen jättää jälkeensä vain tyhjän olon. Mitä ensimmäisenä tulee mieleesi, kun pohdit seuraavia kysymyksiä: Mitä asiaa tehdessäsi unohdat ajankulun? Mitä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista? Mistä unelmoit? Minkä puolesta olet valmis näkemään vaivaa ja jopa taistelemaan?
Toinen tapa etsiä omaa polkua on tarkastella motivaatiota.
Ohjaako toimiasi ja valintojasi esimerkiksi halu olla kunnollinen ja kiltti? Ympärillämme olevilla ihmisillä voi olla näkemyksiä siitä, mitä meidän kannattaisi elämässämme tehdä. Kuitenkin on niin, että kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mitä toisen sisimmässä on. Kenenkään elämäntehtävä ei ole sama kuin toisten. Jumalalla on omat suunnitelmansa jokaista varten.
Kolmas tärkeä asia on tunnistaa oman kutsumuksen tiellä olevat esteet ja kiusaukset.
Aika usein oman kutsumuksen todeksi eläminen tyssää tavanomaisiin materiaalisiin kiusauksiin, kuten maineen, kunnian ja rikkauden haluun. On vaikea tehdä kutsumuksen vaatimaa päätöstä, jos se tarkoittaisi vaikkapa elintason laskua tai yhtä lailla valtavaa taloudellista menestystä. On helpompi ottaa vastaan tehtävä, jota muut ihmiset ihailevat ja joka vie eteenpäin kuin tehdä valinta, jota muut ihmiset tai yhteiskunta eivät ehkä ymmärrä tai arvosta.
Neljäs seikka kutsumuksen todeksi elämisessä on ottaa sille aikaa.
Ei ole totta, että aikaa ei olisi. Sitä pitää vain järjestellä ja ottaa. Viisitoista minuuttia päivässä voi riittää tekemään ihmisestä onnellisen, kun hän saa käyttää sen siihen, johon hänet on tarkoitettu.
Kuten sanottu, oman kutsumuksen tunnistaminen ja seuraaminen ei ole helppoa. Paljon helpompaa on tehdä mitä tahansa muuta. Mutta jos haluaa kokea elämänsä merkitykselliseksi, löytää oman paikkansa ja tehtävänsä, olla iloksi ja avuksi muille, saada olla osa jotakin itseään suurempaa – suosittelen kokeilemaan. Ole rohkea ja luja, äläkä anna kenenkään tai minkään harhauttaa sinua.
Tiina Hallikainen, yliopistopappi