Jonkun mielestä kirkon ympäristö saattaa nyt näyttää rumalta, paikan arvoon sopimattomalta. Puutarhanhoidolla ja ympäristön muokkaamisella oman mielen mukaan on paikkansa. Yhä enemmän kuitenkin tarvitaan sitä, että tehdään vähemmän. Niittykään ei ole täysin hoitamaton alue. Syysniiton jälkeen niittojäte kerätään pois, että maaperä köyhtyisi niittymäisemmäksi.
Niityttämisellä on selkeä päämäärä: vaalia luonnon monimuotoisuutta. Vähentää ihmisten tekemiä toimenpiteitä ja antaa kasveille, hyönteisille sekä eläimille rauha elää ja kasvaa omilla ehdoillaan. Pienetkin niittyalueet parantavat esimerkiksi pölyttäjien mahdollisuuksia elää. Ilman pölyttäjiä luonto ei selviä, emme me ihmisetkään.
Kun puhumme luonnosta ja luontoon kuuluvista asioista, ajattelemme väistämättä myös sitä, miten tärkeä osa kristinuskoa on opetus luomisesta. Kaikissa Raamatun luomiskertomuksissa on keskeistä se, että elämä on lähtöisin Jumalasta. Elämä on olemassa, koska Jumala on sen luonut.
Koska Jumala on luonut maailman kaikkineen, kaikki kuuluu hänelle. Kaikki luotu on hänelle yhtä tärkeää. Perinteisesti on ajateltu, uskottu ja opetettu, että ihmisellä on erityisasema suhteessa kaikkeen muuhun luotuun. Kovin myöhään on havahduttu siihen, miten ihminen itsekeskeisyydessään on saanut aikaan korvaamatonta tuhoa. Liian monta lajia on lakannut lopullisesti olemasta osa luomakuntaa.
Jumalan luomakuntaan kuuluvina me elämme Jumalan lahjojen varassa. Etsitään käytännöllisiä tapoja osoittaa arvostustamme ympärillämme olevalla luonnolle. Mietitään omaa elämäntapaamme niin, että ympäristölle aiheuttamamme rasitus vähenisi. Sekin kuuluu Jumalan tahdon mukaiseen elämään.