Syksyinen puu sinistä taivasta vasten.

Luomakunta kuuluu Jeesukselle

Sana sinulle | 22.10.2024 | Lilja 10/2024

Teksti: Ville Niittynen, Kaarinan seurakunnan kirkkoherra | Kuva: Jussi Vierimaa

On jo laajasti tiedostettua, että ihmiskunta on epäonnistunut noudattamaan Luomiskertomuksessa ihmisen saamaa tehtävää viljellä ja varjella luomakuntaa (1. Moos. 2:15).

Viljely eli luomakunnan resurssien käyttäminen on usein ollut paljasta ryöstöviljelyä ja varjelemispuoli on pakattu unohtamaan kokonaan.

Lopputulos näkyy illan uutislähetyksissä ilmastokriisinä, kuivuutena, metsäpaloina, sinilevälauttoina, sotina ja pakolaisuutena – sekä luonnontieteilijöiden esittäminä huolestuttavina tutkimustuloksina.

Ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen ovat laittaneet myös teologit ja kirkot uuteen tilanteeseen. Mitä sanottavaa ja annettavaa kristinuskolla on tässä tilanteessa? Mitä muita näköaloja Raamattu avaa ympäristötuhoihin kuin tuon kuuluisan Viljele ja varjele – kehotuksen?

Tärkeäksi Raamatun tekstiksi on noussut apostoli Paavalin kirje kolossalaisille. Sen ensimmäisestä luvusta löytyy varhaiskristittyjen ikivanha, Kristuksesta kertova ylistyshymni, joka puhuu viisaita ja suoria sanoja ilmastokriisin keskelle joutuneelle nykyihmiselle.

Kyseisen Paavalin kirjeen mukaan ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän pitää kaiken koossa.” (Kol. 1:16-17)

Kaikki on luotu häntä varten. Aikamoinen viesti kristityille. Koska luomakunta on Jeesuksen, kaiken mitä teemme luomakunnalle, teemme hänelle.   

Opimme, että kun tuhoamme luontoa, tuhoamme jotain, mikä on luotu Jeesukselle. Opimme, että kun saastutamme ympäristöä, tuhoamme Jeesuksen omaa. Opimme, että kun pilaamme ilmastoa ja muutamme maailmaa elinkelvottomaksi, teemme pahaa paitsi lähimmäisillemme ja lapsillemme, niin myös halveksimme Jeesuksen omaa luomakuntaa.

Luomakunta on luotu Jeesukselle, se on luotu hänen kauttaan. Hän omistaa sen. Sen täytyy olla hänelle hyvin arvokas ja rakas. Niin, hänhän jopa kuoli sen puolesta. Ei ainoastaan meidän ihmisten puolesta, vaan koko luomistyönsä puolesta. Kolossalaiskirjeen ylistyshymni päättyy nimittäin ajatukseen koko maailmankaikkeuden sovittamisesta: ”Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.” (Kol. 1:19-20)

MITÄ TYKKÄSIT JUTUSTA?

Kiitos, että autat meitä kehittämään lehden sisältöä.