Potilaan ympärillä ovat myös hänen vaimonsa sekä aikuiset tytär ja poika. Tytär silittää isän hiuksia. Välillä hän tarjoaa vettä, jota isä ei ota vastaan. Potilaan keho valmistautuu elämän päättymiseen. Läheisten tunnelma on odottava. Jotain, jonka ei haluaisi tapahtuvan, tapahtuu pian. Se on yhtäältä tuskaista, toisaalta helpottavaa.
Minä olen sairaalapappi. Olen perheen ulkopuolinen, mutta saan olla mukana ainutlaatuisessa hetkessä. Ihminen syntyy ja kuolee vain kerran. Tämä tekee näistä hetkistä ainutlaatuisia ja arvokkaita. Tässä hetkessä on pyhän tuntu.
Laskemme kädet potilaan otsalle. Laitan omani päällimmäiseksi ja lausun Herran siunauksen. Hetki koskettaa läheisiä ja puolison poskilla kimaltelee kyynel. Poika on hiljaa ja katsoo ikkunasta tummuvaan iltaan. Hetken kuluttua pitkä hengityskatkos ja elämä on päättynyt. Potilas kohtasi kuoleman lempeät, vapauttavat kasvot. Tapahtui se, jota läheiset olivat pelänneet, mutta enää ei tarvitse pelätä. Se tuntuu heistä helpottavalta.
Pyhäinpäivän iltana he kulkevat hautausmaan käytävää. Tämä on ensimmäinen pyhäinpäivä ilman puolisoa ja isää. Kulkiessaan he muistelevat yhteistä elämää. Mieleen nousevat sekä kauniit ja keveät että tummat ja raskaat tapahtumat. Niistä elämä on rakentunut. Puhe kääntyy suruun. He miettivät suruun sisältyvää luopumisen tuskan tunnetta. Tunne on ristiriitainen. Sen lähde on aina hyvässä, mutta se tuntuu pahalta. Ihminen ei koe luopumisen tuskaa itselleen merkityksettömästä. Luopumisen tuskan tunne on yksi muiden surua rakentavien tunteiden kanssa. Surun reppu täyttyy monenlaisista tunteista.
Perheen poika raapaisee tulitikun ja toteaa surun merkityksen sanomalla, että suru on arvokasta omistaa. Se on vahvin side kuolleen ja läheisten välillä. Surun avulla ihminen ei unohda eikä unohdu. Se auttaa kulkemaan elämässä eteenpäin. Näiden ajatusten aikana kynttilä on syttynyt, valonpiiri laajentunut ja sen lämpö tuntuu kämmenpohjassa asti. On aika laskea se haudalle, siihen kiven viereen. He katsovat ääneti hautakiveä ja sen vieressä lepattavaa liekkiä. Tytär on tarttunut äitiään käteen. Sitten he astelevat hautausmaan käytävälle ja kulkevat kiirehtimättä kohti porttia. Tämä oli hyvä hetki.
Hyvää ja siunattua pyhäinpäivää.