Levottomuudet ja väkivaltaisuudet kertovat, miten vaikeaa ihmiskunnan on tulla toimeen menneisyyden kaunojen ja katkeruuden kanssa. Pienen ihmisen tavallinen arkinen elämä täyttyy epävarmuudella ja turvattomuudella, kun tulevaisuus peittyy hämärään. Oman elämän suunnittelu käy vaikeaksi ja mieli pysyy rauhattomana.
Tällainen oli maailma silloinkin, kun Jeesus syntyi. Ensimmäistä joulua vietettiin huomaamattomasti suurten tapahtumien keskellä. Rooman imperiumi koetti vakiinnuttaa asemansa valloittamillaan alueilla, joissa kyti vastarinta ja katkeruus. Niin Galileassa kuin Jerusalemissakin oli vain koetettava sopeutua voimakkaampien komentoon. Veroluettelojen laatiminen pakotti Marian ja Joosefinkin pitkälle matkalle. Tavalliselta kansalaiselta ei kysytty, millaista elämää hän toivoi tai kuinka hänen unelmansa voisivat toteutua.
Raadollisuuksien ja karkeuksien kovettaman maailman keskelle Jumala syntyi ihmiseksi. Pienenä vastasyntyneenä lapsena hän toi maailmalle toivon, jota edelleen tänä jouluna juhlimme. Jeesuksen syntymä julistaa tärkeitä asioita. Jumala ei ole unohtanut luomaansa maailmaa. Jumalan kosketusta ei nähdä niinkään suurissa tapahtumissa vaan pienen ihmisen tavallisen elämän, sen ilojen ja surujen keskellä. Kaikkivaltias ei pelkää eikä epäröi sitoutua heikkouteen, pienuuteen ja mitättömyyteen. Jumala rakastaa sitäkin, mitä ihmiset halveksivat.
Joulu tuo tämänhetkiseen elämäntilanteeseemme viestin toivosta, joka pysyy elossa synkimpinäkin aikoina. Herramme Jeesus on syntynyt, Jumala on kanssamme!
”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” (Luuk.2:14)
Hyvää ja Jumalan siunaamaa joulujuhlaa!