Virkavuodet ovat tainneet tuoda muutamia senttejä vyötärölle lisää tai sitten tuo puku on vaan kutistunut vuosien mittaan. Väärän kokoiseen asuun ei varmasti kannata edes yrittää mahtua.
Elämästä löytyy pari kokoluokkaa, jota me ihmiset emme useinkaan osaa hahmottaa. Luulot ja kuvitelmat vääristävät ihmisen oikean koon. Joku kuvittelee olevansa kokoaan suurempi. Elämän myötäkäymiset, menestys ja valta saattavat antaa mielikuvan suuremmasta kuin mitä on. Ihmisen korottaminen kokoaan suuremmaksi saa aikaan vain huonoja seurauksia; surullisia tarinoita ihmisen itsekkyydestä ja raadollisuudesta. Toiset saattavat kokea olevansa kokoaan pienempiä. Väheksyntä, mitätöinti, ulkopuolelle sulkeminen ja kiusatuksi tuleminen saavat monet uskomaan olevansa huonoja ja kelpaamattomia.
Ylpeys ja luulo ovat vaivanneet ihmiskuntaa kautta aikojen. Ne ovat hajottaneet yhteiskuntia, murskanneet unelmia ja ihmissuhteita ja vääristäneet totuutta. Ylpeys, tuo kaikkien syntien äiti katsoo alaspäin. Se korottaa itsensä. Se ei tunnusta, eikä halua nähdä ketään yläpuolellaan. Se luo näköharhan ja emäluokan virhearvion Jumalan kokoluokasta; halun tehdä Jumalasta ihmisen kokoinen. Narnia-tarinoiden ”isä” C.S.Lewis kirjoitti tästä aikoinaan: ”Meidän mielestämme mukavin olisi sellainen Jumala, joka sanoisi kaikkeen, mikä meitä sattuisi huvittamaan: mikäpä siinä, jos kerran se sinua ilahduttaa. Me emme kaipaa niinkään itsellemme Taivaan Isää kuin taivaallista isoisää-vanhaa herraa, joka haluaa nähdä lapset iloisina. Tällaisen Jumalan maailmansuunnitelmaksi riittäisi yksinkertaisesti se, että jokaisen päivän päättyessä voitaisiin sanoa: meillä kaikilla oli niin mukavaa.”
Ihmisen kokoinen Jumala miellyttää monia, mutta on täysin ylpeyden aiheuttama harhakuva. Jumalan tahdon ja kokoluokan voimme tarkistaa Raamatusta. Sieltä löytyy myös lohduttava evankeliumin sana; ajan vaatimusten keskellä saat olla oikean kokoinen Jumalan ja ihmisten silmissä, et pienempi etkä suurempi; saat olla oman itsesi kokoinen.