Entistä tarpeellisemmalta tuntuu psalmin pyyntö: ”Lähetä valosi ja totuutesi! Ne johdattakoot minua.” Ps 43: 3.
Profeetta Jeremias eli noin 700 vuotta ennen Kristusta seitsemän eri Juudan kuninkaan hallituskautena. Historian tutkimuksen valossa näyttää siltä, että monet noista kuninkaista eivät ajatelleet kansansa parasta, vaan toimivat julmasti ja piittaamattomasti kansaansa kohtaan. Jeremia kertoi myös, kuinka Jumalan kansa näytti erkaantuneen Jumalasta. He olivat unohtaneet Jumalan lait ja säädökset.
Kauhistuttavaa Jeremiaan mielestä oli, että ihmiset eivät osanneet enää edes punastua. He eivät siis enää tunteneet häpeää teoistaan, eikä heidän pahat tekonsa vaivanneet heitä.
Jeremian tehtävä oli varoittaa kansaa ja kutsua heitä kääntymään Jumalan puoleen. Hänen sanomansa kansalle oli, että ihmiset olivat vastuussa teoistaan. Jokainen joutui kantamaan valintojensa seuraukset, niin yksilö kuin kansakuntakin. Pahaa ei tarvinnut kenenkään etsiä kaukaa.
Kaikessa mitä me teemme, miten me toisiamme kohtelemme, voimme asettaa tekomme janalle, jossa toisessa päässä on oikeudenmukaisuus ja rakkaus ja toisessa sorto ja viha.
Kristillinen usko on kokonaisuudessaan vastaus pahaan. Se kertoo mitä Jumala tekee pahan voittamiseksi ja kuinka meitä kristittyjä velvoitetaan seisomaan hyvän puolella.
Kun Jumalan Poika hylättiin ristille ja hän kuoli häpeällisesti, niin paha näytti saaneen täydellisen voiton. Jumala muutti kuitenkin tuon pahimman tappion suurimmaksi hyvyydeksi. Totaaliselta vaikuttanut häviö, Jeesuksen ristinkuolema antoikin ihmiselle vapautuksen synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Ristillä Jeesus kantoi harteillaan koko maailman synnin. Siksi pahan vallalla ei ole viimeistä sanaa. Kristuksessa on meidän toivomme, molemmin puolin rajaa.
”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.” Virsi 600: 4.