Samalla kun aurinko valollaan ja lämmöllään on pikkuhiljaa alkanut herättää luontoa jälleen uuteen kukoistukseen, on vietetty myös pääsiäistä – juhlaa, joka niin ikään antaa sydämeen toivon ja lupauksen elämästä.
Kirkossa vietetään nyt siis pääsiäisaikaa, senpä takia tuokin virsi on edelleen ajankohtainen. Vielä lähes koko toukokuu on omistettu tälle juhlimiselle – ja hyvä niin, onhan pääsiäinen juhlistamme suurin! Ehkä pääsiäiskoristeet on kuitenkin jo palautettu kaapin perälle, pölyä keränneistä virpomisvitsoista on raaskittu luopua ja pääsiäisherkkukiintiö on hetkeksi täytetty. Monessa kodissa pääsiäisen näkyvät merkit on siivottu pois, arki on palannut. Katseet on käännetty eteenpäin, seuraavia juhlia ja sesonkeja kohti.
Vaikka pääsiäisen juhliminen ei arjessa enää konkreettisesti näkyisi, voi sydämessään silti kantaa mukana sen tuomaa iloa, luottamusta ja rauhaa. Elämän lahjan saaneina jokaisen on turvallista kulkea omaa polkuaan. Vaikka se joskus veisi raskaisiin ylämäkiin tai epäselviin risteyksiin, on matkalla määränpää.
”Toistemme luokse, halleluja! Jeesus nyt näyttää tien avoimen. Meitä hän kutsuu palvelemaan antaen voiman ja rakkauden” lauletaan edelleen virressä 942.Tällä elämän matkalla, omalla tiellämme, on kuitenkin hyvä, että vierelle kulkemaan ottaa avoimin mielin ja sydämin muitakin ihmisiä: niitä, joita voimme palvella, ja jotka voivat palvella meitä.
Keväällä vietimme vertaistuellista iltaa sisaruksensa menettäneille. Siellä moni nosti esiin rohkeuden ja avoimuuden. Ollaan tässä elämässä rohkeita: tartutaan tilaisuuksiin, puhutaan ja kuunnellaan. Ollaan toisiamme varten, kuunnellen herkällä korvalla sitä, joka tarvitsee apua. Eletään nauttien niistä päivistä, jotka Jumala itse kullekin on antanut. Eletään levollisin mielin, sillä elämä on todellakin voittanut.