Kirjan kertojalle tämä on todistus Jumalan olemassaolosta ja johdatuksesta. Tarina laittaa miettimään voiko ihmisen elämän varsinainen tarkoitus toteutua jonakin tiettynä tai useampana hetkenä, joilla on suurempi merkitys kuin osaamme aavistaa. Siksi pienetkin asiat voivat olla tärkeitä, eikä mitään tapahdu sattumalta.
Oikeassa elämässä ei aina siltä tunnu, mutta joskus kuitenkin tapahtuu jotakin, joka laittaa meidät tuntemaan olevamme mukana jossakin suuremmassa suunnitelmassa. Vai onko kaikessa kyse vain sattumista? Se, mitä me sitten siitä ajattelemmekin vaikuttaa suhtautumiseemme eri asioihin ja tapahtumiin. Jos kaikella on tarkoitus, kaikki mitä teemme ja sanomme, on merkittävää. Silloin jokainen hetki, jokainen tapahtuma ja jokainen tapaaminen on tärkeä, eikä mikään päivä ole turha.
Raamatussa ei puhuta sattumista. Siellä tiettyjen ihmisten on tarkoituskin tavata toisensa tiettyyn aikaan tietyssä paikassa tiettyä tarkoitusta varten, jotta jotakin hyvää tapahtuisi. Tuskin Jeesuskaan tapasi sattumalta niitä, jotka hänen kauttaan paranivat, saivat syntinsä anteeksi ja saivat uuden elämän löytäessään armollisen Jumalan elämänsä perustaksi.
Hän kohtaa ihmisiä edelleenkin saaden samaa aikaan. Vaikka ei siltä vaikuttaisikaan, on tiettyä kohtaamista ehkä valmisteltu pitkään kuten Irvingin romaanissa. Jotkut tapahtumat ovat johtaneet toiseen. Meitä on tönäisty lempeästi tiettyyn suuntaan. Olemme kulkeneet tietä, jossa tapaamamme ihmiset ovat olleet näyttämässä reittiä hänen suuntaansa. Mekin olemme saattaneet olla tietämättämmekin tienviittoina jollekin ihmiselle.
Voimme kohdata tänäkin kesänä kenet tahansa missä tahansa, emmekä välttämättä sattumalta vaan tarkoituksella. Emme ehkä tiedä sitä itse, mutta voimme kuitenkin varautua siihen pitämällä jokaista ihmistä ja kohtaamista tärkeänä. Voimme pelastaa jonkun päivän, tai joku meidän. Tai enemmänkin.