Jeesuksen paljaat jalkapohjat ovat nekin hellyttävät. Pienet varpaat, joilla vielä ei ole asteltu Galilean pölyisiä teitä. Ikonitaiteessa paljaat jalkaterät kuvaavat köyhyyttä ja ihmisyyttä.
Tuttu laulu alkaa soida mielessäni:
”Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien
Tuotko lapseni nyt toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?”
Lapsensa menettäneiden sururyhmässä katselimme joskus tätä ikonia. Maria-äiti liittyi joukkoomme yhtenä lapsensa menettäneistä. Hän sai nähdä lapsensa kasvavan aikuiseksi. Yhdessä vähäiseksi käyneen saattoväen kanssa hän valvoi ristin juurella, kun Jeesus kärsi väkivaltaisen kuoleman. Ristillä Jeesus huusi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Oliko se Maria-äidin lapselleen opettama iltarukous? Millaisen toivon Vapahtajan elämä ja kuolema ja ylösnousemus avasikaan ihmisten maailmaan?
Hellyys-ikonityyppi on harvinainen bysanttilaisessa taiteessa, mutta sitäkin suositumpi Venäjällä. Kaikki äidit maailmalla surevat sodassa kuolleita lapsiaan. He eivät sittenkään voineet suojella omiaan väkivallalta, vihanpidolta ja julmalta kuolemalta.
Katson ikonia ja rukoilen, että rakkaus ja hellyys kaikkea elämää kohtaan lopulta voittaisi, että toivo syttyisi maailmaan. Jumalanäidin lempeä katse kertoo myös Luojan suunnattomasta rakkaudesta luotujaan kohtaan. Äidin tai Isän tavoin Jumalakin kenties katselee riiteleviä lapsiaan, jotka eivät näytä löytävän sovintoa ja vaatii heitä elämään ihmisiksi. ”Rakastan teitä kaikkia, mutta jokaista eri tavalla,” voisin kuvitella Jumalan sanovan. Pääsiäiskynttilän syttyessä rukoilemme ylösnoussutta Herraa, että kansat taipuisivat sovintoon keskenään: ”Sytytä meihin rakkautesi liekki!”