Edessä on lohduttoman pitkältä tuntuvia vapaita päiviä ja valvottuja öitä. Ei ole ketään eikä mitään. Se merkittävä toinen, tärkeä, on väistynyt viereltä.
Se että oppii pärjäämään yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteen kanssa, on merkittävä osa ihmiseksi kasvamista. Yleensä lapsi oppii jo pienenä, ettei hän voi olla aina kaiken keskipiste. Ulkopuolisuutta oppii sietämään, kun ensin on riittävästi saanut nauttia huomion kohteena olemisesta. Yksin ollessaan lapsi oppii touhuamaan itsekseen ja keksimään kaikenlaista ajanvietettä tylsyydessä; viihtymäänkin yksin. Kunhan yksin ei joudu olemaan liian pitkään.
Monen suomalaisen kohdalla yksinäisyys on jatkunut aivan liian pitkään. Siitä on tullut olotila. Kun niin käy ihminen ei enää usko, että mitenkään muutoin voisivat asiat koskaan ollakaan. Ei kannata tai voi tehdä mitään asioiden tai olon muuttamiseksi. Ei uskalla edes pyytää ketään lenkille tai konserttiin. Ei uskalla kirjautua alustoille, joilla ihmiset etsivät toisiaan tai vilkaista naapuria kirjastossa. Yksinäiset voivat asua hyvinkin lähellä toisiaan. Jos porraskäytävässä on tapana tervehtiä, voi kyseessä olla ainoa ääneen lausuttu sana viikkoon, kun kaupassakin on nykyään itsepalvelukassa.
Jeesuksen kertomissa tarinoissa ja opetuksissa korostuu ihmisten yksinäisyyden ja hädän äärelle pysähtyminen. Muistamme laupiaan samarialaisen. Hän pysähtyi auttamaan ojassa viruvaa, kun kaksi muuta olivat vain kulkeneet ohi. Muistamme naisen, jota oltiin kivittämässä hänen tekojensa vuoksi. Jeesus pyysi ihmisiä lopettamaan ja sitä, joka itse olisi synnitön, heittämään ensimmäisen kiven. Yhtään kiveä ei lentänyt. Muistamme vihatun tullimies Sakkeuksen, joka kiipesi puuhun, että edes näkisi Jeesuksen. Jeesus huomasi hänet lehvästön suojista. ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla Sinun kodissasi vieraana”, sanoi Jeesus .
Jeesus opetti, että me ihmiset emme saa kulkea toistemme ohi. Emme lasten, emme köyhien, emme vanhojen tai sairaiden, emme kenenkään ohi. Hän opetti, että meidän, jotka emme ole yksinäisyyden lamauttamia, kuuluu katsoa ympärillemme sillä silmällä, mitä voimme tehdä yksinäisyyden poistamiseksi. Mitä tänään, tässä ja nyt?
Kenelle sinä voit avata oven? Kenelle hymyillä? Kenen kanssa jutella parkkipaikalla pari sanaa? Kenelle sinä voit tänä kesänä olla vähän aikaa Hän?