Ei pelkästään sähköposteissa, joissa tuntuu aina olevan joku asia kiireellinen (”!!”), vaan kaikessa ympärilläsi: puhelimen viestit piippaavat vaativasti, lasten – tai koirien – lelut levittävät huomiota vaativan kaaoksensa keskelle olohuonetta, ja uutisotsikot huutavat päivästä toiseen milloin mitäkin. Joskus tuntuu, että elämä itsessään on iso ja hengästyttävä huutomerkki.
Mutta sitten tapahtuu jotain yllättävää. Keskelle ”nyt heti!” -elämää voi tulla aivan toisenlainen huutomerkki. Ei vaativa vaan lempeästi ja lujasti pysäyttävä – sellainen, joka saa sinut nostamaan katseesi puhelimen ruudusta tai kiireisestä aikataulusta, koska jotakin yhtäkkiä ylsi sydämeen saakka ja kuiskasi: ”Tämä on se, mitä olet etsinyt.”
Tällainen huutomerkki on ylösnousemus – ei hätäinen mainoshuuto tai epätoivoinen yritys saada huomiota, vaan jotakin, mikä pysäyttää koko maailman uutisella: ”Ei hän ole täällä – hän on noussut ylös!” (Luuk. 24:6). Elämällä on sittenkin toivoa, pimeys ei ollut viimeinen sana eikä kuolema voittanut, koska Jeesus voitti!
Ylösnousemus ei huuda eikä hosu hermostuneesti eikä kilpaile muiden äänien kanssa. Silti sen viesti soi kaikkialla: ”Tässä on elämä, joka ei koskaan lopu”. Se muistuttaa, että kaikki se on voitettu, mikä painaa meitä alas.
Pääsiäinen tuli ja meni – mutta tiedätkö mitä? Se ei jäänyt suklaamunien ja mämmin tasolle, eikä ylösnousemusvoima jäänyt pyörimään tyhjän haudan äärelle huokaillen, että “olipa juhlapyhä”, vaan se on täysillä liikkeellä juuri nyt. Jeesus ei jäänyt historiaan makaamaan, vaan Hän kulkee Turun kaduilla etsimässä ketä vaan, joka voisi tarttua Hänen käteensä kuin pelastusrenkaaseen aallokossa.
Ja siinä se juttu onkin: pääsiäinen ei ole vain mennyt juhla – vaan ylösnousemus on jokaiselle avoin kutsu. Uskaltaisitko sanoa Jeesukselle: “Hei näytä, että olet totta ja anna minullekin sitä voimaa ja elämää, joka ei kutistu elämän huutomerkkien edessä, ja joka jatkuu ja jatkuu perille asti ja siitäkin pidemmälle.”
Jeesus vastaa – oikeasti, joten kuiskaa edes!