Puolisoni sairastui kesällä vakavasti. Viikot ennen hoitoon pääsyä olivat raskaita. Tuntui kuin kesäpäiviä olisi varjostanut viikosta toiseen synkkä musta pilvi. Vaikka luottamukseni suomalaiseen terveydenhoitoon on vankka, mielen päälle hiipi jatkuvasti kysymys ”entä jos?”. Se yllätti yhtä lailla iltatorin vilskeessä, kesäteatterin katsomossa kuin käsikkäin keinussa istuessa.

Lastenpsykiatri Janna Manninen puhuu tässä lehdessä leikistä lasten keinona käsitellä tunteitaan ja pelkojaan. Hän perää vanhemmilta paitsi tilaa lapsien leikille myös arvostusta sille sekä siitä aiheutuvan melun ja sotkun sietämistä.

Menneen kesän keskustelu rasismista ja syrjinnästä haastaa paitsi poliitikkoja, myös meitä jokaista kitkemään rikkaruohot omalta tontilta. Vierauden pelosta nouseva viha ja väkivallalla hekumointi ovat täysin tuomittavia.

Puutarhanhoito on harrastus, joka vaatii kärsivällisyyttä ja kykyä sopeutua luonnontahtisuuteen. Istutukset kasvavat omalla verkkaisella vauhdillaan, vaikka niille kuinka juttelisi.

Kummityttö on viisivuotias. Levittää lattialle paperin, istuu polvilleen tyhjän arkin ääreen ja antaa pastelliliitujen liehua paperilla. Syntyy kuva, jossa värit ovat leveitä, vahvoja ja tummia. ”Oi hieno!!!”, tyttö nostaa paperin eteensä ja ihastelee väriensä ja viivojensa lentoa.

Kirkon katse kohdistuu tällä hetkellä milleniaaleihin eli vuosina 1981-1996 syntyneisiin. Tutkimusten mukaan he ovat vähemmän uskonnollisia kuin heitä edeltäneet sukupolvet.

Monelle kristitylle kokemus pyhästä korostuu jouluna ja pääsiäisenä. Kristinuskon suurimmat tapahtumat tulevat kirkoissa näkyviksi pääsiäisenä aivan eri tavoin kuin muulloin.

Pupuilla on isot korvat, ja niin on kirkon työntekijöilläkin. Monet palvelulaitokset palvelevat vain vahvan tunnistautumisen kautta verkossa. Kirkossa voi tavata tai saada langan päähän ihan oikean ihmisen, jolla on kyky kuunnella ja vaitiolovelvollisuus.

Miten Suomen nuorilla menee? Huonot uutiset nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisestä ja pahoinvoinnin polarisoitumisesta tuskin ovat jääneet keneltäkään huomaamatta.

Juhliminen on aika vaikeaa. Arki on tuttua ja siksi helppoa – vaikka tuntuisikin enimmäkseen ilottomalta kivirepulta täynnä toistuvia rutiineja ja kiirettä.

”Mummu, luuletko, että olisin hyvä ampuja? Mihin me mennään, jos Suomeen tulee sota?” Ekaluokkalaisen esittämät kysymykset kertovat koskettavasti lapsen mielenmaisemasta.

Pandemia. Sota. Energiakriisi. Hintojen kallistuminen. Syrjäytyminen. Yksinäisyys. Ääriajattelun nousu meillä ja muualla. Teemoja, jotka tällä hetkellä lyövät naamalle joka tuutista (myös tästä lehdestä).

Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on täydessä vauhdissa jo 8.marraskuuta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon asioita, joista voi olla ylpeä. Yksi niistä on eittämättä neuvola, jonka koulutetut ammattilaiset tukevat koko perheen hyvinvointia raskauden alusta aina lapsen kouluikään asti, vieläpä täysin maksutta.

Joka neljäs vuosi kirkko saa vaaleilla uudet luottamushenkilöt päättämään muun muassa seurakuntien talousarvioista, investoinneista, työntekijävalinnoista ja strategisista painopisteistä.

Toukokuun lopussa soi Suvivirsi vapauden viestiä tuhansissa kouluissa. Oppilaille ja opettajille se on lähtölaukaus kesälomaan. Vaikka omista kouluajoista olisikin jo pitkä aika, virsi liikuttaa monia ja nostaa mieleen iloisia muistoja.

Tarvitsemme myös jatkossa niin ammatikseen auttamistyötä tekeviä, taitonsa vapaaehtoisena tarjoavia kuin yksittäisiä hyvän työn tekijöitäkin.

Ukrainan sota on järkyttänyt meitä niin kuin vain äärimmäinen väkivalta ihmisyyttä kohtaan voi järkyttää. Olemme seuranneet järjettömiä pommituksia ja kotinsa menettäneiden hätää.

Yksin elävää uhkaava yksinäisyys ei ole vain tunneasia. Se on myös käytännön ongelmatilanteita. Suuria ja pieniä.

Vuosi vaihtui jälleen, turvallisesti Turun tuomiokirkon kellojen keskiyön lyöntien saattelemana. Samalla se tarkoitti jo kolmannen koronan värittämän vuoden alkamista.