Isovanhempani pukeutuivat jo aamusta mustiin vaatteisiin. Suru Jeesuksen ristinkuolemasta konkretisoitui lapsen ajatuksissa mummun ja papan hautajaisvaatteisiin. Taivaskin tuntui usein olevan pilvessä, ja leikkienkin piti olla tavallista hillitympiä.
Meillä päin ei virvottu, joten suklaamunien aika oli vasta pääsiäissunnuntaina. Veljeni ja minä nousimme kukonlaulun aikaan hakemaan edellisenä iltana postiluukun alle laitetut kenkämme, joihin pääsiäiskukko oli yön aikana muninut suklaamunia. Vesivärein maalatut kananmunat, pienet koristetiput rairuohon joukossa ja tien reunasta haetut pajunoksat muistuttivat, että juhlan aika oli koittanut.
Pääsiäisen lapsuudesta tutut sävyt näkyvät myös kirkoissamme. Esimerkiksi Tuomiokirkon pääsiäisajan jumalanpalvelukset muodostavat visuaalisen kokonaisuuden, joka kannattaa kokea.
Kiirastorstain messu kerää kirkon täyteen väkeä. Se on joulun ja ensimmäisen adventin jälkeen suosituin kirkkopyhä. Vuodesta toiseen samanlaisena toistuva tilaisuus päättyy virteen Käy yrttitarhasta polku, se Golgatalle vie. Jumalanpalveluksen päättyessä yksinäinen Kristus-kynttilä jää valaisemaan tyhjenevää kirkkoa.
Pitkäperjantaina kirkko on verhottu mustiin ja hiljainen. Urut ovat vaienneet ja viisi punaista ruusua muistuttavat ristiinnaulitun Jeesuksen viidestä haavasta.
Lauantain ja sunnuntai välisenä yönä, pääsiäisyönä kaikki muuttuu. Valo ja ilo täyttävät kirkon. Tyhjän haudan löytämisen synnyttämä hämmennys muuttuu riemuksi. Kristus on ylösnoussut.
Mitä jos tänä vuonna antaisit värien vallata pääsiäispyhäsi?