Diakoniatyö, apua tarvitsevien tukeminen ja heidän puolestaan toimiminen, on toden totta erottamaton osa seurakuntien toimintaa. Kristityn velvollisuus on auttaa lähimmäistään. Eikä tässä tapauksessa kyse ole vain niistä omista lähimmistämme tai muista kristityistä, vaan kenestä vain, jonka kohtaamme ja joka tarvitsee apua. Kristillinen toisten auttaminen ei katso ihmisten vakaumusta, rotua, kotimaata tai muutakaan ulkoista tai sisäistä piirrettä.
Tällä hetkellä ahdinkoa tuntuu olevan loputtomasti ja sen paino tuntuu monen sydämessä. Paljon kuitenkin myös tehdään hädässä olevien auttamiseksi.
Upea esimerkki avun antamisesta on maalis-huhtikuun taitteessa auennut Turun kaupungin, Punaisen Ristin ja seurakuntayhtymän yhdessä organisoima materiaalisen avun keräys- ja jakopiste Avustuspiste. Pisteellä on kerätty erilaisia tavaroita, tarvikkeita ja ruokaa Suomeen sotaa paenneille ukrainalaisille. Tietoa avustuspisteestä löytyy osoitteesta www.avustuspisteturku.fi.
Ihmiset ovat ottaneet pikavauhtia kasatun pisteen asian omakseen. Lahjoituksia on tullut valtavat määrät, kolmen organisaation työntekijät ovat ahkeroineet yhteisen tavoitteen eteen ja asialleen omistautuneet vapaaehtoiset ovat olleet järjestelemässä ja jakamassa tavaroita.
Piste tuntuu löytäneen myös kohteensa ja osoittaneen tarpeensa: tätä kirjoittaessani se on ollut avoinna avun tarvitsijoille kaksi päivää ja paikalla on käynyt yli 200 ihmistä.
Avustuspiste on erinomainen esimerkki siitä, että diakonia ilman ihmisiä ei ole mitään! Tarvitsemme myös jatkossa niin ammatikseen auttamistyötä tekeviä, taitonsa vapaaehtoisena tarjoavia kuin yksittäisiä hyvän työn tekijöitäkin.