Hoida koti. Lenkitä koira. Kuljeta lapset. Ruoki, tiskaa, pyykkää, siivoa, korjaa, raivaa, huolla, kuskaa. Hanki toimeentulo. Hoida asioinnit. Hanki ruoka. Hoida haavat ja vatsataudit. Lohduta ja leikitä. Täytä lomakkeet, listat, raportit. Opi, harjoittele ja selvitä. Muista tämä, tuo ja sekin vielä. Tee päätös. Ja toinen. Kolmaskin.
Omanlaistaan kullakin. Yleensä melko väritöntä mutta tavallisuudessaan ihan kelvollista ja kun sen menettää, sen huomaa olleen tavoittelemisen arvoista.
Luotuaan maailman Luoja katsoi arkista luomistyötään ja totesi sen hyväksi. Sitten Luoja lepäsi. Ja Luoja piti tuota seitsemättä päivää niin tärkeänä, että siunasi ja pyhitti sen. Niinpä kirkon ajanlaskussa on vuodessa jopa kuutisenkymmentä pyhäpäivää ottaa tauko, kohota arjesta, olla yhdessä ja juhlia Luojan antamaa elämää. Nähdä sen pyhyys ja kiittää.
Juhla kannattelee tavallista arkea.
Kirkkovuosi rytmittyy juhlien ympärille. Edessä tai takana on aina joulu, pääsiäinen tai helluntai. Nyt neljänkymmenen päivän pääsiäiseen valmistava paastonaika on pian ohi ja kristittyjen vuoden suurin juhla käsillä.
Tätä kirjoittaessa Iranin sota on alkanut viisi päivää sitten. Maailma on arvaamaton, aika monella tapaa epävarma eikä arjen kulkua aina pysty ennakoimaan. Siksikin pääsiäistä on nyt hyvä juhlia erityisen iloisesti – juhlitaanhan pääsiäisenä juuri sitä, että elämä, valo ja rauha voittaa. Loppujen lopuksi.