Mervi Sipilä

Pitkä jalanjälki

Pääkirjoitus | 24.09.2024 | Lilja 9/2024

Teksti: Mervi Sipilä | Kuva: Timo Jakonen

Merkittävä osa Suomen vanhimmasta rakennuskannasta on kirkkoja. Ei voi kuin ihmetellä, miten keskiajan rakennusmestarit ovat luoneet pyhäkköjä, jotka ovat säilyneet halki vuosisatojen ja joiden yksinkertainen kauneus puhuttelee meitäkin, jotka olemme tottuneet jatkuvaan visuaaliseen ilotulitukseen.

Ja millaisen ikkunan niiden seinä- ja kattomaalaukset avaavatkaan satoja vuosia sitten eläneiden ihmisten mielenmaisemaan. Maalarit maalasivat kirkkoihin Raamatun kertomuksia ja kuvittivat niitä mielikuvituksensa siivin. Vaikka maalarit kiersivät paikkakunnalta, jopa maasta toiseen tokko heistä kukaan oli nähnyt oikeaa jalopeuraa tai edes paratiisimaisia puita, joita he holveihin ikuistivat.

Vaikka keskiajan rakentajat olivat taitavia työssään, eivät kirkot olisi säilyneet meidän aikoihimme saakka ilman hyvää huolenpitoa. Monet niistä ovat kärsineet tulipaloista, ja muutkin ovat vaatineet säännöllistä huolenpitoa. Turun tuomiokirkossa on ollut tulipalo 26 kertaa, viimeisin suuri palo oli vuonna 1827, jolloin 80 prosenttia kaupungin asukkaista jäi kodittomiksi.   

Kirkoissa on myös säilynyt huomattava määrä kuvataidetta, kirkkotekstiileitä ja hopeaseppien taidonnäytteitä vuosisatojen takaa. Ne ovat olleet siellä kaiken kansan nähtävillä toisin kuin vaikkapa aateliskartanoiden taide-esineet.

Turussa tehdään koko valtakunnan mittakaavassa merkittävä kulttuuriteko, kun Turun tuomiokirkko peruskorjataan vuoden 2028 loppuun mennessä. Näkyvät muutokset kirkkosaliin tulevat olemaan melko huomaamattomia, sillä suurimmat parannukset tapahtuvat seinien sisäpuolella, kun talotekniikka saatetaan ajan tasalle. Toinen tärkeä muutos eli saavutettavuuden lisääminen kertoo meidän aikamme arvoista.

Ilman seurakuntien panosta Suomen rakennushistoria olisi monta lukua lyhyempi.

MITÄ TYKKÄSIT JUTUSTA?

Kiitos, että autat meitä kehittämään lehden sisältöä.