Jos minua, keskituloista, vain kohtuullisesti oman mielenterveyden kanssa kamppailevaa kaksinhuoltajaa, huolettaa oma ja läheisteni arki tämän maailman keskellä, voin vain kuvitella, mikä tilanne on niillä, joilla toimeentulo on kapeampi kuin minulla, joiden mielenterveys on suuremmalla rasituksella tai jotka vastaavat omasta tai perheensä arjesta täysin yksin.
Onneksi on myös toivoa. Tällä sivulla käsitellään tukiopiskelijatoimintaa, jolla pyritään vahvistamaan opiskelijoiden hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Sivulla 5 puhutaan paitsi (ruoan) hintojen nousun vaikutuksista, myös sitä, miten seurakunnat voivat auttaa. Sivulla 11 ääneen pääsee äiti, joka on saanut jouluunsa apua Lahja lapselle -keräyksestä.
Arjen toivo perustuu pitkälti siihen, miten kohtaamme ja kohtelemme läheisiämme – sekä niitä, joiden numerot meillä on puhelimen pikavalikossa, että niitä, joita kohtaamme jalkakäytävillä, kauppajonoissa tai bussipysäkeillä. Kristittyinä meillä on velvollisuus kiinnittää tähän erityistä huomiota.
Ole siis toivon kipinä pimeässä: Kuuntele niitä, jotka ovat elämässäsi. Älä jätä yksin. Halaa useammin. Rukoile. Jos sinulla on varaa, osallistu Lahja lapselle -keräykseen tai lahjoita johonkin muuhun hyväntekeväisyyteen.
Huolehdi myös omasta jaksamisestasi. Puhu! Jos lähipiirissäsi ei ole ketään, jolle puhua, soita vaikka seurakunnan papille tai diakoniatyöntekijälle. Yhteyden saat yksinkertaisimmin soittamalla seurakuntayhtymän vaihteeseen, puh. 040 341 7111. Sieltä ohjataan kyllä eteenpäin! Myös kirkon keskusteluapu on kuulolla päivittäin, evl.fi/kirkonkeskusteluapu.
Ja kun epätoivo iskee, muista Jumalan lupaus: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Mark. 28:20