Reeta Kujanpää

Luomakunnan tahdissa

Pääkirjoitus | 21.06.2023 | Lilja 6-7/2023

Teksti: Reeta Kujanpää | Kuva: Timo Jakonen

Puutarhanhoito on harrastus, joka vaatii kärsivällisyyttä ja kykyä sopeutua luonnontahtisuuteen. Istutukset kasvavat omalla verkkaisella vauhdillaan, vaikka niille kuinka juttelisi.

Väärässä maaperässä tai kasvuvyöhykkeellä kasvit eivät menesty. Joskus käy niinkin, että kutsumaton vieras syö suihinsa kukkasipulit tai omenapuun istutuksessa on käynyt kohtalokas virhe, ja kaikki täytyy aloittaa alusta.

Nykyihmiselle keskeneräisyyden sietäminen voi joskus olla vaikeaa. Sen vuoksi pyrimme ajamaan ohituskaistaa myös ollessamme tekemisissä luonnon kanssa. Pihaan voi tilata metritavarana valmista tuuheaa nurmikkoa tai metsänpohjaa. Rullat vain auki ja valmista tuli – ei tarvetta vartoa viikkokaupalla, miten nurmikonsiemenet lähtevät itämään ja minne jäi kaljuja paikkoja. Näkymät naapuriin saa verhottua kädenkäänteessä puutarhamyymälän kaksimetrisiksi kasvatetuilla pensailla.

Television puutarhaohjelmista tuttu tyyli ei kuitenkaan vastaa arkitodellisuutta. Tässä Liljassa kerromme, miten osa nurmikentistä Henrikinkirkon ympäristössä muutetaan pörriäisystävällisiksi kaupunkiniityiksi. Muutos ei tapahdu hetkessä vaan yhteistyössä luonnon kanssa usean vuoden kuluessa. Ennen kukkaloistoa alue voi monen silmään näyttää rujolta, mutta se on osa prosessia, keskeneräisyyttä.

Luontoa voidaan lopulta vauhdittaa vain hyvin rajallisesti, ja hyvä niin. Hissuksiin kohti korkeuksia kohoava vehreys ja luonnon määräämässä tahdissa makeiksi kypsyvät mansikat haastavat hidastamaan omaa elämänrytmiä ja aistimaan kesän tuoksuja, ääniä ja makuja juuri nyt.

MITÄ TYKKÄSIT JUTUSTA?

Kiitos, että autat meitä kehittämään lehden sisältöä.