Tällaisena se minunkin mielessäni on monesti ollut. Olen paastonnut milloin mistäkin ruoka-aineesta, herkuista tai lihasta. Opiskelijana päätin kerran tehdä paaston aikana vain keittoruokia (mikä lie ajatus tämänkin taustalla ollut).
Paastolla on kuitenkin minulle myös syvempi merkitys, jonka nykysuomen sanakirjakin jollain tavalla noteeraa: ”[Ruoka]paaston tarkoituksena on nöyrryttää ruumis ja saattaa se hengen alamaisuuteen.”
Hankalasti sanottu, mutta ydin lienee tässä: kristittynä paaston tarkoitus on viedä ajatukset pois arjesta ja auttaa katsomaan syvemmälle. Syvemmälle Kristuksen luo, joka odottaa meitä paaston päässä ristillä.
Siihen, miten Jumalan luokse taapertaa, on monia tapoja. Joku saattaa toteuttaa paastoaan kulkemalla luonnossa hiljentyen ja rukoilleen. Toinen lukee joka ilta luvun – tai ehkä vain jakeen – Raamatusta. Kolmas laulaa hengellisiä lauluja, neljäs kirjoittaa ylös kaikki ne asiat, joista on kiitollinen Jumalalle. Viides seuraa somessa kirkon paastokalenteria ja hiljentyy sen avulla.
Itse olen jättänyt ruokaan liittyvät paastot, sillä ne saavat minut vain ajattelemaan paastottavaa asiaa. Niiden sijaan otan illalla somen sijaan käsiini Raamatun tai pistän Matteuspassion soimaan. Joskus onnistun hyvin, joskus huonommin. Tärkeintä on, että käännyn edes hieman enemmän taivaan Isän puoleen.
Meneillään olevaa paastonaikaa on kulunut alle puolet. Jos et vielä ole paastonnut, vielä on aikaa löytää oma tapasi.