Nainen talvisessa metsässä.

Heidi Grannaksen mukaan metsähauta-aluetta voidaan laajentaa, jos kysyntää hautapaikoille on paljon.

Metsän ehdoilla

Yleinen ▸ Pääkirjoitus | 20.03.2024 | Lilja 3/2024

Teksti: Heidi Pelander | Kuva: Antti Partanen

Kärsämäen metsähauta-alueella edesmenneitä rakkaita muistellaan koskemattoman metsäluonnon äärellä.

Metsänpohjasta kurkottavia mustikanvarpuja, männyn juurella kuhisevia muurahaisia, puiden väleissä kiemurtelevia polkuja. Tällaista vehreän luonnonmetsän tunnelmaa haetaan Kärsämäen metsähauta-alueelle, joka otetaan käyttöön tänä keväänä.

Pitkään kypsytellyn idean takana on Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän suunnitteluhortonomi Heidi Grannas, jota viehättää ajatus luonnontilaisesta hautausmaavaihtoehdosta. Ajatus sopii myös yhtymän ympäristöohjelmaan, joka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden lisääminen.

– Kaikkien hautausmaakortteleiden ei tarvitse olla lannoitettuja, kalkittuja ja viimeisen päälle leikattuja.

Pieni, yhden hautausmaakorttelin kokoinen metsähauta-alue löytyy Kärsämäen hautausmaan pohjoisosasta, läheltä Kärsämäen siunauskappelia.

Grannaksen mukaan metsähauta-alue oli helppo perustaa valmiiksi luonnontilaiselle alueelle, joka on odottanut hautausmaan laajennustarpeita.

Metsähauta-alueelle on rakennettu vain kivituhkapohjaiset polut. Ne kiemurtelevat alueella luonnonpolkujen tapaan ja estävät koko alueen tamppautumisen kävijöiden jalkojen alla.

Pienempiä tuhkahautapaikkoja on puiden ympärillä ja vähän suurempia uurnahautapaikkoja polkujen varsilla. Isosta luonnonkivestä tulee metsähauta-alueen muistolehdon yhteismuistomerkki.

– Seurakuntayhtymän työntekijä hoitaa tuhkan hautaamisen muistolehtoon, ja omainen voi lunastaa nimilaatan, joka kiinnitetään yhteismuistomerkkiin, Grannas kertoo.

Grannaksen mukaan kuka tahansa voi lunastaa hautapaikan metsähauta-alueelta, kunhan on valmis sitoutumaan alueen säilyttämiseen luonnontilaisena.

Metsähauta-alueelle ei voi tuoda mitään, mikä ei metsään kuulu. Hautamuistomerkkinä voi käyttää luonnonkiveä, johon voi kiinnittää nimilaatan päivämäärineen. Myös esimerkiksi kelopuu tai vanha ajopuu sopii muistomerkiksi hyvin.

Perinteisiä muokattuja hautakiviä ei alueella sallita. Haudoille ei myöskään saa istuttaa kukkia eikä viedä koriste-esineitä. Lyhdyn haudalle voi talvella tuoda, jotta muistokynttilän polttaminen on metsässä turvallista.

– Haluamme säilyttää alueen ihan luonnonmukaisena, sellaisena kuin se nyt on, Grannas sanoo.

Luontokadosta puhutaan paljon. Siksi Grannas uskoo, että vähäisemmän hoidon alueita, kuten kukkaketoja, niittyjä tai metsähautausmaita, nähdään tulevaisuudessa enemmän myös kirkon omistamilla maa-alueilla.

Haluatko lukea Liljaa ensimmäisten joukossa?

Uutiskirje ilmestyy kerran kuukaudessa, 11 kertaa vuodessa samaan aikaan painetun lehden kanssa. Uutiskirjeen mukana saat Liljan artikkelit ja uutiset suoraan sähköpostiisi.