Raamatunkertomuksissa eivät metsät korostu. Jeesus ei lähtenyt metsään hiljentymään tai puhunut kansanjoukoille metsäaukeilla. Suomessa kirkot on perinteisesti rakennettu asutuksen keskelle, usein korkeille ja aukeille paikoille. Siitä huolimatta lukuisat suomalaiset kokevat, että juuri metsä on heidän kirkkonsa. Luonto puhuttelee heitä vahvemmin kuin kirkkotaide.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän varallisuus ei ole sidottu metsiin. Niitä meillä on 200 hehtaaria, pääosin leirikeskuksissa. Virkistyskäytön ohella metsät vähentävät kolmanneksella seurakuntayhtymän hiilijalanjälkeä. Monien muiden Suomen seurakuntien omaisuus pohjautuu vihreään kultaan. Tässä lehdessä valokuvataiteilija Ritva Kovalainen, jonka töitä on esillä juuri nyt Turun taidemuseon Pohjoistuulen metsä -näyttelyssä, puhuu metsistä ja toivoo kirkon nousevan puolustamaan Suomen metsiä ja puhumaan niiden pyhyyden puolesta.
Kevään aikana Kärsämäen hautausmaan kupeeseen valmistuu metsähauta-alue, joka eroaa perinteisestä hautausmaasta monin tavoin. Suorien käytävien sijasta metsästä löytyy kivituhkalla päällystettyjä kiemurtelevia polkuja ja muistomerkitkin ovat luonnonmukaisia. Mikä sopisikaan metsäläiselle paremmin kuin uinua ikiuneen kuusen juurelle tai sammalmättäälle.
Metsät ovat vuosituhansien ajan tarjonneet meille suojaa ja lämpöä. Nyt ne tarvitsevat meidän huolenpitoamme. Kaveria ei jätetä – eihän?