Varautuminen erilaisiin häiriötilanteisiin on ollut viime vuosina paljon esillä. Monessa kodissa on mietitty, miten toimitaan, jos vaikkapa sähköt katkeavat pariksi päiväksi. Kotivaran koostamiseen on olemassa hyviä muistilistoja, ja näkkileivän ja paristojen hankkiminen on helppo ja konkreettinen keino turvata omaa pärjäämistä poikkeustilanteissa.
Hankalampaa sen sijaan on miettiä, miten pitäisi varautua henkisesti, kun maailma ympärillä etenee kriisistä toiseen ja synkkyys valuu osaksi arkea. Miten varustaa mieltä niin, että ei huku huoleen ja ahdistukseen?
Piispa Mari Leppänen puhuu tässä Liljassa kirkon roolista henkisen kriisinkestävyyden rakentajana ja nostaa esille erilaisia tapoja toivon ammentamiseen. Hyvä konsti tukea omaa jaksamista onkin tulla tietoiseksi, mitkä asiat luovat itselle toivoa tässä ajassa. Samalla saattaa tunnistaa arjestaan asioita, jotka toimivat päinvastoin. Joskus voi olla tarpeen karsia niitä ja raivata toivolle lisää tilaa.
Itse huomaan kaipaavani maailman myllerryksen vastapainoksi perinteitä ja rutiineja. Juhlapyhät vietän enemmän tai vähemmän samalla kaavalla kerrasta toiseen. Kuuntelen musiikkia, jota kuuntelin jo 20 vuotta sitten. Kun ahdistaa, tartun kirjaan, jonka olen lukenut monta kertaa aiemmin. Kaiken epävarmuuden keskellä tuntuu mukavalta tietää varmuudella edes se, miten tämä yksi tarina päättyy.
Mistä koostuu sinun henkinen ja hengellinen kotivarasi?