Mervi Sipilä

Sanalla metsäläinen tarkoitetaan usein ihmistä, jolla ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Ehkä me suomalaiset jonkun silmin sellaisia olemmekin. Mutta käytöstapojen puutteen sijasta metsäläisyys edustaa monille meistä tärkeää luontosuhdetta. Mielenmaisemassamme hongat humisevat ja haavat havisevat. Ikimetsien lisäksi myös lähiluonto koetaan tärkeäksi. Oravan kotipuu puistikossa on ikihongan serkunkaima ja tärkeä itsessään.

Puolisoni sairastui kesällä vakavasti. Viikot ennen hoitoon pääsyä olivat raskaita. Tuntui kuin kesäpäiviä olisi varjostanut viikosta toiseen synkkä musta pilvi. Vaikka luottamukseni suomalaiseen terveydenhoitoon on vankka, mielen päälle hiipi jatkuvasti kysymys ”entä jos?”. Se yllätti yhtä lailla iltatorin vilskeessä, kesäteatterin katsomossa kuin käsikkäin keinussa istuessa.

Hautausmaat täyttyvät kynttilöiden lämpimästä valosta 4.11. pyhäinpäivänä, jolloin muistellaan menneitä sukupolvia. Päivän hartaasta luonteensa huolimatta hautausmailla on pyhäinpäivänä hyvinkin vilkasta, sillä kävijöitä riittää iltaan saakka. Myös seurakuntien työntekijöitä on paikalla valmiina keskustelemaan kävijöiden kanssa.

Kirkon katse kohdistuu tällä hetkellä milleniaaleihin eli vuosina 1981-1996 syntyneisiin. Tutkimusten mukaan he ovat vähemmän uskonnollisia kuin heitä edeltäneet sukupolvet.

”Mummu, luuletko, että olisin hyvä ampuja? Mihin me mennään, jos Suomeen tulee sota?” Ekaluokkalaisen esittämät kysymykset kertovat koskettavasti lapsen mielenmaisemasta.

Turku siirtyy perinteiseen tapaan keskiaikaan kesä-heinäkuun taitteessa.

Toukokuun lopussa soi Suvivirsi vapauden viestiä tuhansissa kouluissa. Oppilaille ja opettajille se on lähtölaukaus kesälomaan. Vaikka omista kouluajoista olisikin jo pitkä aika, virsi liikuttaa monia ja nostaa mieleen iloisia muistoja.