Halu muuttaa kirkkoa. Kiinnostus oman seurakunnan toimintaan. Into vahvistaa paikallista kristillistä kulttuuria.
Syitä lähteä ehdokkaaksi syksyn seurakuntavaaleihin on monia, ja kaikki motivaattorit ovat yhtä hyväksyttäviä, sanovat kirkkopäättäjinä Turussa ja Kaarinassa toimivat Lauri Palmunen ja Maria Ranne.
He toivovat, että ehdokkaita tulisi mahdollisimman monenlaisista taustoista. Heistä seurakuntien asioista päättävien ihmisten joukon pitäisi heijastella kirkon koko jäsenkunnan tuntoja.
– Monipuolisuus pitää sisällään iän, sukupuolen, maallistumisen ja hengellisyyden. Joku pystyy antamaan vähän aikaa, joku enemmän. Jollain on kokemusta seurakunnasta, toisella ei ole, Ranne kuvaa.
Palmusen mukaan ehdokkaaksi lähtevän ei tarvitse tuntea kirkon monimutkaisen hallinnon jokaista kiemuraa. Uteliaisuus ja halu vaikuttaa oman seurakunnan asioihin kantavat pitkälle.
– Päättäjän on hyvä olla kiinnostunut vähän kaikenlaisista asioista, Ranne lisää.
Mutta miten Ranne ja Palmunen päätyivät kirkkopäättäjiksi?
Kolmen koululaisen äidillä Maria Ranteella on noin viiden vuoden kokemus ensin Piikkiön ja myöhemmin Kaarinan seurakunnan päätöksenteosta. Hänelle luottamustoimi seurakunnassa on luonteva jatke aktiiviselle partiouralle.
– Tämä on se, mitä minä pystyn antamaan kirkolliseen elämään.
Eläkepäiviään viettävä Lauri Palmunen on ollut Turun tuomiokirkkoseurakunnan päättäjänä lähes 20 vuotta. Kiinnostus heräsi kirkollisen lähipiirin kautta. Hän tunsi paljon kirkon työntekijöitä, ja tytärkin lähti papin uralle. Urallaan maakuntaliitossa Palmunen teki yhteistyötä piispojen ja pappien kanssa.
– Ihmiset, jotka toimivat kirkossa olivat mukavia, se vetosi minuun. Poliittisella taustallani oli hyvin vähän vaikutusta ehdolle asettumiseen, keskusta-aktiivina tunnettu Palmunen sanoo.
Turussa ja Kaarinassa on 10 paikallisseurakuntaa. Jokaisella seurakunnalla on oma seurakuntaneuvosto, jonka päättäjät valitaan seurakuntavaaleilla.
Seurakuntaneuvoston päättäjät suunnittelevat, kehittävät ja ohjaavat seurakunnan toimintaa. He valitsevat työntekijät, ohjaavat seurakunnan rahankäyttöä ja ratkovat tiloihin ja toimintaan liittyviä kysymyksiä – eli vaikuttavat siis suoraan seurakunnan arkeen.
Palmusen ja Ranteen mielestä ehdokkuutta harkitsevien on hyvä ymmärtää kirkkopäättäjien rooli: he ovat seurakunnan suunnannäyttäjiä ja työntekijöiden tukijoita.
– Päättäjän tehtävä ei ole pomottaa työntekijöitä, hänellä ei ole esimiesasemaa, Palmunen sanoo.
Ranteen mukaan demokraattisen päätöksenteon idea on hyvä ymmärtää. Vaikka jotain asiaa vastustaisi henkeen ja vereen, se saattaa silti tapahtua, jos enemmistö on toista mieltä.
Heistä päättäjillä on tärkeä rooli myös seurakuntalaisten huolten ja ideoiden välittäjinä. Näin he toimivat eräänlaisena asiakaspalautekanavana seurakuntalaisten ja työntekijöiden välillä.
Kaksikon mukaan kirkkoherralla on iso rooli seurakuntaneuvoston arjessa. Hän valmistelee ja esittelee päätettävät asiat ja johtaa keskustelua. Kirkkoherra vaikuttaa myös siihen, millainen keskusteluyhteys päättäjillä on seurakunnan työntekijöihin.
Ranteen mielestä päättäjän rooli on sitä helpompi, mitä paremmin päätettävät asiat on valmisteltu. Yleensä keskustelua tulee enemmän, mikäli valmistelussa on oikaistu tai luottamus valmistelijaan horjuu.
– Viisas kirkkoherra ottaa luottamushenkilöiden mielipiteet huomioon jo valmisteluvaiheessa, Palmunen lisää.
Heistä päätöksentekoon voi osallistua omalla tavallaan. Ranne tarkkailee keskustelua ja nostaa usein käden vasta sitten, jos oma näkemys ei tule keskustelussa esiin. Palmunen on hyvin vilkas keskustelija.
– Välillä oikein päätän, että pidän suuni kiinni, mutten siltikään saa hillittyä itseäni, hän naurahtaa.
Välillä asialistalla on isojakin asioita. Palmusen mukaan yksi tuomiokirkkoseurakunnan viime vuosien isoista päätöksistä oli seurakunnan kirkkoherran eli Turun tuomiorovastin valinta. 10 vuotta virassa olleen Heimo Rinteen seuraajana aloitti viime vuoden alusta Aulikki Mäkinen.
Joskus kirkon valtakunnalliset kiistakysymyksetkin näkyvät seurakuntaneuvostoissa. Sekä Kaarinan seurakunnan että Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostot ovat tänä keväänä päättäneet avata seurakuntansa kirkkotilat samaa sukupuolta oleville vihkipareille. Päätökset syntyivät äänestyksillä.
– Tässä omalla äänellä oli merkitystä. Yhtäkkiä sitä onkin tekemässä historiaa, Ranne sanoo.
Seurakuntayhtymässä päätöksiä tehdään myös yhtymätasolla. Kukin seurakuntaneuvosto valitsee keskuudestaan edustajan yhteiseen kirkkoneuvostoon, jossa Ranne istuu Kaarinan seurakunnan edustajana. Siellä päätetään koko seurakuntayhtymän suurista linjoista.
– Siellä on paljon henkilöstöön, talouteen ja kiinteistöihin liittyviä asioita, ja päätösten mittakaava on usein miljoonissa euroissa, hän kuvaa.
Ylintä päätäntävaltaa käyttävän yhteisen kirkkovaltuuston 51 edustajaa valitaan seurakuntavaaleissa. Lauri Palmunen on heistä yksi. Hänestä kirkkovaltuuston keskeinen rooli on siunata kirkkoneuvoston valmistelemat päätökset.
Ranteen ja Palmusen mukaan luottamustoimiin kuluvaan aikaan voi vaikuttaa itse. Seurakuntaneuvostosta on helppoa aloittaa. Kokouksia on kerran kuussa tai harvemmin. Yhteinen kirkkovaltuusto kokoontuu neljä kertaa vuodessa. Yhteinen kirkkoneuvosto vie jo enemmän aikaa.
– Kokouksia on joka kolmas viikko, listat ovat pidempiä ja materiaaleja enemmän, Ranne sanoo.
Yhtymässä ja seurakunnissa on myös erilaisia johtokuntia ja työryhmiä, joissa päätöksiä valmistellaan ja joissa luottamushenkilöt ovat mukana.
– Kaikkeen ei tarvitse mennä mukaan heti. Voi aloittaa pienestä ja ottaa lisää vastuuta, jos asiat kiinnostavat, Ranne sanoo.
Yhtymän ja seurakuntien päätöksistä viestitään myös ulospäin. Ranne ja Palmunen ovat kumpikin avoimen päätöksenteon kannattajia ja tyytyväisiä siihen, miten yhtymän ja oman seurakunnan päätökset näkyvät mediassa.
Kirkkopäättäjän tie voi saada yllättäviäkin suuntia. Ranne ja Palmunen ovat luottamushenkilöedustajina Turun tuomiokirkon restaurointitoimikunnassa.
Toimikunta valmistelee kansallispyhäkön peruskorjausta, jonka yhteydessä mietitään myös uusia tapoja käyttää kirkkotilaa. Korjauksen on tarkoitus valmistua ensimmäisenä adventtina vuonna 2027. He ovat projektista innoissaan.
– Tämä on iso asia Tuomiokirkkoseurakunnalle, Turulle, hiippakunnalle ja koko Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle, Palmunen sanoo.
Palmunen on esimerkki siitä, miten kirkkopäättäjä voi päästä mukaan myös kirkon valtakunnalliseen päätöksentekoon. Hän on yksi kirkolliskokouksen maallikkojäsenistä, jotka kirkkopäättäjät valitsevat keskuudestaan. Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta heitä valitaan kahdeksan.
Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin, jossa käsitellään kirkon oppiin, työhön, lainsäädäntöön ja talouteen liittyviä asioita. Palmusesta on ollut kiehtovaa seurata keskustelua vaikeista teologisista kysymyksistä, kuten samaa sukupuolta olevien vihkimisestä.
Kun hän aloitti kirkkopäättäjänä, hän ajatteli keskittyvänsä työuralta tuttuihin hallinnon asioihin. Lopulta teologiset ja eksistentiaaliset kysymykset ovat olleet niitä kiinnostavimpia. Näkemys kristinuskosta on avartunut ja elämän suuret kysymykset ovat tulleet lähelle.
– Ja näin voi tapahtua myös seurakuntatasolla. Ihminen, joka tulee päättäjäksi aivan maallisten asioiden kautta, rupeaakin käymään kirkossa ja funtsimaan näitä asioita.
Sekä Palmunen että Ranne aikovat asettua ehdolle syksyn seurakuntavaaleissa. Ranteesta päättäjän hommat ovat yleissivistävä ja mielekäs lisä omaan arkeen. Palmusta innostaa erityisesti kotikirkon restaurointiprojekti.
Seurakuntavaalit ovat heistä matalan kynnyksen vaalit, joissa ei joudu median prässiin. Läpi pääsee usein pienelläkin äänimäärällä.
– Ja meitä voi ottaa hihasta kiinni ja kysyä, jos on näistä asioista kiinnostunut, Ranne sanoo.