Viisikymppisten miesten sanotaan olevan parhaassa iässä, kun taas naiset muuttuvat vähitellen näkymättömiksi. Näkymättömyydestä huolimatta Suomessa elää lähes miljoona 60-100-vuotiasta naista.
Vanhenevat naiset ovat otsikoissa terveydenhuollon kuormituksen ja eläkepommin tiimoilta. Eläkeikää lähestyvien naisten mielipiteet on työelämässä helppo ohittaa, hehän edustavat mennyttä maailmaa, vaikka tosiasiassa heillä on takanaan mittava elämänkokemus ja edessä useita hyviä vuosikymmeniä. Onneksi sentään lapset ovat vapaita ikärasismista, sillä kilteille tädeille ja huolehtiville mummuille on aina kysyntää.
Ehkä olisi jo aika ajatella uusiksi vanhenemisen vuosikymmenet. Senioreitten ikähaarukka on neljäkymmentä vuotta. He ovat erilaisia ja eri aikakausien kasvatteja. Jotkut muistavat itsenäistyvän Suomen ensimmäiset vuosikymmenet ja raskaat sotavuodet. Toiset ovat matkustaneet ulkomailla jo 1950-luvulla ja vanhainkodissakin iloinneet hampurilaisista ja Coca-Colasta. Yhä kasvava joukko on edelleen työelämässä.
Jokainen meistä vanhenee omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa, se on väistämätöntä. Toivoisin, että tämä moninaisuus saisi enemmän tilaa eikä meitä miljoonaa naista niputettaisi yhdeksi ryhmäksi.
Tässä lehdessä esitellään varsinaiset supernaiset, jotka omalla elämällään osoittavat, ettei naisen paras elämänvaihe pääty viisikymppisten viettämiseen. Iki-ihanan Seela Sellan kalenteri on täynnä 88 ikävuodesta huolimatta, eikä hänen esitystensä lumo ole vähentynyt vuosien myötä. 103-vuotias Alli Piippo asuu edelleen omassa kodissaan ja osallistuu aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Tänäkin kesänä hän oli mukana Katariinanseurakunnan järjestämällä leirillä.