Turkulainen Janne Saarinen tulee viikoittain keskustan Varikolle vapaaehtoishommiin pakkaamaan elintarvikkeita kasseihin niitä tarvitseville. Hän tietää omasta kokemuksesta, miten tärkeää ruoka-avun saaminen on.
– Nyt on kiva antaa hiukan takaisin sitä, mitä on itse saanut.
Saarinen kertoi tarinansa tässä lehdessä kaksi vuotta sitten (Lilja 11/2023). Kovat vastoinkäymiset elämässä syöksivät miehen alkoholismiin ja kodittomuuskierteeseen. Hänellä ei ollut omaa kotia yli 20 vuoteen.
Lopulta hän sai asiansa kuntoon. Laittoi korkin kiinni, sai puhuttua vuosikymmenet vaivanneista asioista ammattilaisten kanssa, pääsi seurakuntayhtymän tuetuksi vuokralaiseksi.
Nyt Saariselle kuuluu hyvää. Hän asuu edelleen samassa kodissa Varissuolla kuin kaksi vuotta sitten, nyt ihan tavallisena seurakuntayhtymän vuokralaisena. Päätös alkoholittomasta elämästä on pitänyt.
– Ei alkoholia tee mielikään enää, siitä on vain haittaa.
Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Saarinen koittaa pitää itsensä mahdollisimman paljon liikkeellä. Tässä auttaa keskustan Varikolla viikoittain kokoontuva, työelämän ulkopuolella oleville ja merkityksellistä tekemistä kaipaaville ihmisille tarkoitettu ryhmä.
Ryhmässä jutellaan kuulumisia, pakataan ruokakasseja ja kokoonnutaan yhteisen lounaan ääreen diakoniatyöntekijöiden Mikael Hagelbergin ja Mia Lehtosen johdolla. Saarinen on tavannut ryhmässä uusia ihmisiä, löytänyt ystäviäkin. Yhteisöllisyys tuntuu hyvältä.
– On se tärkeää, ettei tarvitse olla yksin.
Saarinen käy keskustan Varikolla muutenkin, esimerkiksi varikkolounailla. Syyskuussa käynnistynyt varikkotoiminta vaikuttaa hänestä hyvältä. Varissuon kirkollakin on Varikko, mutta sinne on hänestä liian lyhyt matka kotoa.
– Mieluummin lähden neljän seinän sisältä kunnolla liikenteeseen ja tulen keskustaan.
Saarinen miettii, ettei hänen elämänmuutoksensa olisi ollut mahdollinen ilman ammattilaisia, jotka näkivät ja kuulivat hänet. Suorasanainen Tyksin sairaanhoitaja, A-klinikan hoitaja, Orikedon palvelukeskuksen omahoitaja, kirkon työntekijä. He kaikki uskoivat, että pohjalla oleva ihminen voi saada elämänsä järjestykseen ja auttoivat siinä.
– En tiedä, miten tämä olisi mennyt, jos he eivät olisi tulleet elämääni.
Nyt Saarisen haaveet ovat arkisia: kunpa pääsisi sairauksistaan eroon, ja kunpa omilla pojilla olisi kaikki hyvin. Tulevaisuuteen hän katsoo valoisin mielin.
Lue lisää Jannen tarinasta.