Mutta ei suinkaan ainoa.
– Koen että haluan olla yhdessä tekemässä seurakunnallista työtä – mitä se seurakunta sitten milloinkin tekee. Vapaaehtoistyön muotoja on vaikka mitä, voisin olla vaikka jumalanpalveluksessa lukemassa tekstiä tai keräämässä kolehtia, mutta olen toisaalta halunnut pitää tekemiseni aika pienenä. Ajattelen vähän niin, että jos olisi hirveän monessa mukana, niin olisiko motiivi sen seurakunnallisen työn tekeminen vai se että vain tahdon täyttää omaa tyhjää vapaa-aikaani? Vaikka eihän se jälkimmäinenkään väärin ole, mutta itse en tahdo tehdä niin.
Kärnällä on myös seurakuntataustaa, sillä hän teki työuransa nuorisotyönohjaajana sekä kehitysvammaisten ohjaajana, joten seurakunnan valitseminen oli luontevaa.
– Muutenkin tahdoin vähän etsiä paikkaani täällä. Sekin auttoi, että tunsin täältä joitain seurakunnan työntekijöitä. Entisestä tutusta hiippakunnan työntekijästä oli apua, kun hän vinkkasi, mihin voisin tulla mukaan.
Kärnä on ollut auttamassa Maarian seurakunnassa muun muassa kahvituksissa ja aamiaistapahtumisissa.
– Seurakuntatalolla valmistettiin kerran kuussa maksuton aamiainen, oli puuroa, jogurttia, leipää ja munia. Se oli mukavaa työtä, kun siinä sai paitsi hääriä keittiössä, myös pääsi keskustelemaan ja kohtaamaan ihmisiä. Pienen porukan kohtaaminen on se minun juttuni, mutta minussa on sen verran Raamatun Marttaa, että on kiva myös konkreettisesti tehdä jotain.
Aamiaistapahtuma ei kuitenkaan oikein vetänyt väkeä kylliksi, joten nyt Kärnä on kokenut olevansa vähän toimeton.
– Ehkä olisin voinut itsekin olla aktiivisempi, mutta toisaalta kotonakin minua tarvitaan, joten en ole ihan liikaa halunnut hakea lisätyötä. Tässä kuitenkin voisi olla parannuksen paikka seurakunnan puolelta: että kun esimerkiksi tämä tapahtuma jäi pois, niin kysyttäisiin, että haluaisitko mennä sitten vaikka tuonne tai kiinnostaisiko tuo. Ei saisi päästää niin helposti irti!
Sinänsä Kärnä on solahtanut hyvin vapaaehtoishommiinsa: työntekijät ovat olleet kivoja ja kaikki on sujunut hienosti. Hän on kohdannut uusia ihmisiä ja sitä kautta saanut tuttaviakin.
– Sen lisäksi olen saanut hyvän mielen, kun koen, että olen tehnyt jotain mielekästä. On ilo olla hyödyksi. Suosittelen kyllä lämpimästi vapaaehtoiseksi ryhtymistä. Kannattaa nykäistä hihasta seurakunnan työntekijää tai hakea nettisivuilta paikkoja. Ymmärtääkseni paljon on myös sellaista työtä, jota voi ihan räätälöidä itselleen sen mukaan mikä kiinnostaa.
Kärnä itse on aiemmin tehnyt vapaaehtoisyötä muun muassa invalidien parissa ja vähän kutkuttaisi ajatus vielä lastenkin kanssa työskentelemisestä.
– Olisi hauska mennä jollekin leirille leirimummoksi! Tosin vaikka pää sanoo niin, niin kroppa muistuttaa, että ei siitä taitaisi mitään tulla. Leirielämä saattaisi olla turhan raskasta tässä iässä!