Paattisten kirkosta löytyy harvinainen erikoisuus: vanha morsiuskruunu, jota seurakuntalaiset voivat lainata häihinsä. Kovin ahkerassa käytössä se ei tosin viime vuosikymmeninä ole ollut, ehkä tieto moisesta ei ole levinnyt tai sitten muoti on ajanut kruunujen ohi.
Mutta onhan se hieno! Paattisten suntio Tapani Aalto kertoo, että kruunua käytti ensimmäisen kerran Terhi Tuominen, kun hänet vihittiin avioliittoon Kauko Auvosen kanssa Paattisten kirkossa vuonna 1943. Vihkimisen jälkeen he lahjoittivat kruunun seurakunnalle.
– Viimeisen noin neljänkymmenen vuoden aikana tiedän kruunua käytetyn kaksi kertaa. Mutta aina kun seurakunnan irtaimistoa on luetteloitu, siihen on kiinnitetty erityistä kiinnostusta. Ilmeisesti näitä ei tule vastaan joka käänteessä, Aalto kertoo.
Sota-aikana ja sodan jälkeen kruunua sen sijaan käytettiin ahkerasti. Yksi morsiuskruunu päässään naimisiin mennyt nainen oli Paattisilla asuvan Pirjo Järvisen äiti Laina Vahtonen, joka juhli häitään Tauno Vahtosen kanssa 5.7.1947 samassa talossa, jossa Järvinen nykyään asuu. Hän itse ei toki silloin vielä ollut olemassa, mutta aika paljon häistä on kuitenkin jäänyt jälkipolville!
Morsiuskruunun loistoa ei ole aika himmentänyt.
Hääkuvassa kruunu on kauniisti Lainan hiuksilla.
– Kerrotaan, että kesällä 1947 olisi ollut vihkiminen Paattisten kirkossa seitsemänä viikonloppuna peräkkäin. Kuvittelin aina, että äidin kruunu olisi ehkä ollut Kotiliesi-lehden kruunu, jollaisia lainattiin ympäri Suomen. Mutta tämä oli tietenkin hieno lisä, että oli ihan oman seurakunnan kruunu!
Pirjo Järvinen syntyi seuraavana vuonna keittiön viereisessä huoneessa.
– Siihen aikaan ei ollut kauheasti autoja, joten ei voinut luottaa, että pääsisi Turkuun synnyttämään. Kätilö asui Tortinmäessä ja hän tuli polkupyörällä, kun soitettiin.
Ja niin siinä kävikin, että kätilöä tarvittiin saman tien jo seuraavassa talossa, joten hän pesi äkkiä kätensä ja lähti heti, kun Järvinen oli syntynyt.
– Isoäiti muisteli, että katsoin kovasti arvostellen, kun hän niin vain lähti ennen kuin minua oli ehditty pestäkään.
Lainan kaunis vihkipukukin on tallella. Se on kermanvärinen, silkkiä ehkä?
– Jotain keinokuitua varmaan, arvelee Järvinen. Ja niinhän se on, ettei sodan jälkeen ollut rahaa mutta ei myöskään materiaalia, joten tuskinpa Paattisilla olisi silkillä leveilty.
Pirjo Järvisellä on myös vanha valokuva-albumi noilta ajoilta ja esimerkiksi viereisen talon tytär näyttäisi pitävän samaa kruunua päässään omissa häissään. Huvittava yksityiskohta kuvissa on, että kahdessa kuvassa Pirjon äidillä on sama hame, mutta jälkimmäisessä se on lyhempi. Se johtuu paitsi muodista, myös siitä, että lyhentämisestä jääneestä kankaasta ommeltiin pikku-Pirjolle kolttu.
– Mamma aina sanoikin, että kun on pula-aika, niin hameet ulottuvat nilkkaan asti ja normaaliaikoina lyhenevät. Pituudella voidaan kertoa, että on meinaan varaa kankaaseen ihan nilkkaan asti! Muoti ylipäänsä oli sitä, mitä sattui olemaan tarjolla. Esimerkiksi minun juhlahameeni oli tehty matonkuteista, paita taas värjätyistä nenäliinoista. Kaikki oli kuitenkin koristeltu kukin, eli haluttiin tehdä kaunista, vaikka materiaalia ei niin ollut.
Pirjo Järvinen esittelee pula-ajan morsiuspukua vuodelta 1947. Jo hieman kellastunut puku kantaa muistoja mukanaan.
Lainan ja Taunon häät olivat suuret. Paikalla oli reilusti yli 80 ihmistä. Maaseudulla ruokaa oli omasta takaa, mutta sitä tehtiin varsin yhteisöllisesti. Mukana oli koko kylä.
– Penkkinä ja pöytinä olivat perinteiset pari pukkia ja lankut. Nuorison pöydät olivat kuulemma puutarhassa. Siinä oli vieressä mansikkamaa, josta haettiin jälkiruoka. Kellään ei ollut tietenkään tarpeeksi patoja, kattiloita ja muita, joten astioita lainattiin naapureista. Myös ruokien valmistusta jaettiin.
Hääpuvun vyötärö on hyvin hoikka. Toki hääparit ovat yleensä nuoria ja lähtökohtaisesti hoikkia, mutta siihen aikaan ruuasta oli usein pula.
– Joskus äiti ja mamma muistelivat, kuinka häissä oli ollut tarjolla rosollia eli sallattia – se oli ruoka johon oli aineksia – niin oli vieraita, jotka olivat ilmeisesti kokeneet nälkää ja ottaneet sitä liikaa. Koska ruokaa ei voinut jättää, niin he kävivät sitten salaa tyhjentämässä lautasensa ladon alle.