Olen tuntenut epävarmuutta, turhautumista, huolta, pelkoakin, mutta myös ylitsepursuavaa rakkautta, iloa, ylpeyttä ja merkityksellisyyttä – joskus useita näistä samanaikaisesti. Vanhemmuuden esille nostattamat tunteet voivat olla keskenään ristiriitaisia, mutta siitä huolimatta ne eivät tee toisiaan tyhjäksi. Hetkittäinen tuskastuminen omiin jälkeläisiin ei vie pois rakkautta, eikä syvä kiitollisuus tarkoita, etteikö joskus voisi avoimesti huokaista ulos harmitusta huonosti nukutuista öistä tai pinnaa venyttävästä uhmaiästä. Molemmat puolet ovat yhtä aikaa totta.
Kokemus vanhemmuudesta on monen tekijän summa. Perhe-elämä voi näyttäytyä eri ihmisille hyvin eri tavoin, vaikka elämäntilanne näennäisesti olisikin samanlainen. Toivonkin, että kaikenlaisille vanhemmuuden kokemuksille ja tunteille löytyisi tilaa, ilman vertailua tai painetta tuntea jotenkin toisin. Yhden lapsen äiti saa tuntea olonsa lopen uupuneeksi, vaikka joku toinen jaksaisi väsymättä pyörittää arkea useamman lapsen kanssa.
Tästä Liljasta voit lukea Roosan tarinan äidiksi tulemisesta. Raskausajan koettelemusten ja ennenaikaisen synnytyksen jälkeen perhe saa nyt nauttia tavallisesta lapsiperheen arjesta. Vaikeidenkin vaiheiden keskeltä lukijalle välittyy pakahduttava rakkaus ja onni.