Maria Lahtinen, tuttujen kesken Maija, on vaikuttaja isolla V:llä.
Vuosien saatossa hän on päätynyt päättämään asioista kaikkiin konklaaveihin, joihin maallikko voi kirkossa päästä – omaan seurakuntaan, seurakuntayhtymään, arkkihiippakuntaan ja kirkolliskokoukseen.
Hän on itsekin vähän ihmeissään, miten tässä näin kävi.
– En ole koskaan ajatellut, että minusta tulee vaikuttaja kirkossa. Olen havainnut sen vasta näin jälkikäteen, hän naurahtaa.
Lahtisen luottamushenkilöuran juuret ovat partiolaisuudessa. 16 vuotta sitten partiolaiset etsivät seurakuntavaaleihin ehdokkaita. Lahtinen lähti mukaan, koska on tottunut toimimaan yhteisön hyväksi.
– Partiossa olen oppinut tarttumaan toimeen, kantamaan vastuuta ja haluamaan muille ihmisille ja luonnolle hyvää.
Seurakuntaneuvostopaikka ei irronnut ensimmäisellä yrittämisellä, mutta Henrikinseurakunnan yhteisö tuli tutuksi. Vuoden 2014 vaaleissa Lahtinen tuli valituksi. Nyt käynnissä on kolmas kausi.
Merkityksellisyys ajaa Lahtista kaikessa, mihin hän ryhtyy. Kirkossa hän on hakeutunut muihinkin rooleihin peruspäätöksenteon lisäksi.
Hän on johtanut tällä kaudella yhtymän strategiaryhmää, joka vaikuttaa kirkon yhteiseen linjaan Turussa ja Kaarinassa. Hän on mukana myös kirkolliskokouksen perustevaliokunnassa, joka käsittelee kirkon uskoon ja oppiin liittyviä asioita.
– Haluan olla mukana siellä, missä tehdään vaikuttavia päätöksiä. Muu on resurssien hukkaan heittämistä.
Samaan aikaan Lahtinen kokee ajavansa ison ihmismassan asiaa kirkossa.
– Olen ihan tavallinen ihminen ja niin sanottu tapakristitty, en mikään lapsuudessa uskoon kasvanut ihminen. Silti ajattelen, että minullekin on paikka tässä kirkossa.
Halu ajaa kirkkoa suvaitsevaisempaan suuntaan ajoi Lahtisen kirkolliskokousedustajaksi. Vahva konservatiivi-liberaali-jako kirkon ylintä valtaa käyttävässä elimessä kulminoituu tällä hetkellä siihen, voiko kirkko vihkiä samaa sukupuolta olevia ihmisiä.
– Haluan, että kaikki ihmiset voivat kokea olevansa rakastettuja kirkossa. Syrjintää ei voi olla. Tämä on maallikon käsitys lähimmäisenrakkaudesta, Lahtinen sanoo.
Millaista kirkon päätöksenteko oikein on?
Kotiseurakuntansa päättäjäjoukkoa Lahtinen kuvaa yhtenäiseksi. Ryhmätaustat unohdetaan vaalien jälkeen, ja asioista päätetään oman seurakunnan parasta ajatellen.
– Sinne on aina tosi mukava mennä ja kaikki suhtautuvat toisiinsa hyvin kunnioittavasti.
Yhtymätasolla päätetään Turun ja Kaarinan 10 seurakunnan yhteisistä asioista, kuten kiinteistöistä, hautatoimesta ja koko yhtymän taloudesta.
Lahtisen mielestä seurakuntayhtymän päätöksenteko on tehostunut ja ilmapiiri parantunut aikaisemmasta. Luottamushenkilöt ovat ottaneet vahvempaa roolia, ja johtavat virkamiehet ovat taitavia. Päätökset valmistellaan hyvin ja asiat etenevät.
– Siellä on aika hyvä luottamuksen ilmapiiri. Ehkä kaikki ajattelevat nyt enemmän yhteistä hyvää.
Kirkon asioiden lisäksi myös ilmaston, luonnon ja merien eteen tehty vapaaehtoistyö on lähellä Maria Lahtisen sydäntä. Laavu tuntui elämäntapapartiolaiselle omimmalta valokuvausympäristöltä.
Tulisimmat keskustelut käydään kirkolliskokouksessa. Kun päätettävät asiat liittyvät suoraan ihmisen vakaumukseen, niistä tulee henkilökohtaisia.
Ärhäkimmissä keskusteluissa jotkut edustajat ovat jopa itkeneet puheenvuoroissaan. Lahtisesta tämä osoittaa, miten paljon kirkon linjaukset voivat ihmisille merkitä. Hänestä kirkolliskokouksen keskusteluilmapiiristä pitäisi pitää parempaa huolta.
– Toisten kunnioituksen ja turvallisuuden olla oma itsensä pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kirkon ylimmässä päättävässä elimessä.
Aktiivisena päättäjänä saattaa löytää itsensä elimistä, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt. Ja päätyä tapaamaan kolmen viikon välein arkkipiispa Tapio Luomaa ja piispa Mari Leppästä.
Lahtinen on Turun tuomiokapitulin kollegion ainoa äänivaltainen luottamushenkilömaallikko koko 46 seurakunnan Turun arkkihiippakunnassa.
Kymmenhenkinen kollegio käsittelee isoja asioita arkkihiippakunnan alueelta. Niitä ovat esimerkiksi seurakuntien organisaatiorakenteet, kirkkojen remontit sekä kirkkoherrojen rekrytointi ja muut henkilöstöasiat.
– Siellä käydään välillä hyvinkin syvällisiä keskusteluja. Työ tuntuu arvokkaalta, Lahtinen kuvaa.
Toinen hänen sydäntään lähellä oleva hiippakuntaelin on ympäristötyöryhmä. Se tukee ja neuvoo arkkihiippakunnan seurakuntia ympäristötyössä.
– Kirkon pitää olla edelläkävijä ympäristöasioissa, se nousee kirkon teologiastakin.
Alun perin ryhmän kokoonpanoa oltiin päivittämässä vain kirkon työntekijöistä. Lahtinen päätyi mukaan puolustettuaan luottamushenkilöiden oikeutta olla mukana kaikissa kirkon päättävissä elimissä.
– Tämä on lempiaiheeni, hän myhäilee.
Miltä kirkon tämänhetkinen meno Lahtisesta näyttää?
Turussa ja Kaarinassa kirkko tekee hänestä paljon hyvää. Uudet Varikot Turun keskustassa, Varissuolla ja Kaarinassa ovat esimerkiksi diakoniatyön ja lähimmäisenrakkauden ytimessä.
Kirkko järjestää valtavasti tekemistä monen ikäisille. Lahtisen mukaan tänä keväänä Turussa ja Kaarinassa aiotaan järjestää noin 4000 tapahtumaa kuuden kuukauden aikana. Niiden päälle tulee vielä toimitukset eli häät, hautajaiset, kasteet ja konfirmaatiot.
Hänestä tapahtumien sisältöjen päällekkäisyyttä olisi hyvä pohtia. Mitä rikkaampaa seurakuntien toiminta on, sitä enemmän jäsenillä on vaihtoehtoja.
– Mikä sen parempaa kuin se, että seurakunnat profiloituvat omiin juttuihinsa.
Valtakunnallisesti Lahtinen toivoo kirkon muuttuvan siten, että tilaa olisi aidosti kaikenlaisille ihmisille. Kirkon opista ei pidä tinkiä, mutta hänestä kirkon pitää olla valmis muuttumaan tavoissaan kohdata ihmisiä.
– Kirkon pitäisi olla laajasti jäsenistönsä näköinen.
”Ei mulla edes ole lupaa kieltäytyä.”
Näin Lahtinen vastasi tähän Lilja-lehden haastattelupyyntöön, toki virnistävän emojin kera. Tosiasiassa tämä asenne pohjaa päättäjien hyväksymään dokumenttiin.
Lahtinen oli itse kirjaamassa Kirkko Turussa ja Kaarinassa -strategiaan, että kaikki kirkossa ovat viestinviejiä – työntekijät, luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset.
Siksikin hän kertoo tarinoita kirkosta myös sosiaalisessa mediassa, Instagram-tunnuksella @kirkonmaija. Hän haluaa valottaa, mitä kirkossa tapahtuu ja mitä kaikkea luottamushenkilö ja maallikko voi kirkon piirissä tehdä.
Hän ajattelee, että työikäiset usein unohtuvat, kun pohditaan kirkon kohderyhmiä.
– Kaikenlaiselle asiantuntijuudelle ja osaamiselle on kirkossa tarvetta. Sieltä voi hyvinkin löytää paikan, jossa voi olla hyödyksi muille.
Seuraavat kirkkopäättäjät valitaan seurakuntavaaleissa marraskuun puolessa välissä. Lahtinen korostaa, että päättäjänä pääsee muokkaamaan oman seurakunnan toimintaa.
Varsinkin seurakuntaneuvostossa yhden henkilön vaikuttamismahdollisuudet ovat hänestä hyvät. Kirkon arvoihin sopivat hyvät aloitteet ja ideat menevät usein läpi. Henrikissä moni idea on keksitty rennosti porukalla.
Esimerkkinä hän heittää pölyttäjähyönteisiä palvelevan pörriäisniityn, joka haluttiin perustaa Henrikinkirkon kupeeseen. Aloite lähti vauhdilla liikkeelle, ja nykyään pörriäisniittyjä on muillakin kirkon viheralueilla Turussa.
– Ja jos haluaisin perustaa nyt jonkun ryhmän tai toiminnon Henrikinseurakuntaan, todennäköisesti saisin. Vapaaehtoisista on ikuinen pula, Lahtinen lisää.
Hänestä kirkon luottamushenkilöltä vaaditaan uteliaisuutta, kiinnostusta ja jonkun verran aikaa. Vaikuttaminen seurakuntatasolla vie keskimäärin pari tuntia kuussa.
– Siinä on mukana seurakuntaneuvoston kokoukset, niihin valmistautuminen sekä yhteistyö työntekijöiden ja seurakuntalaisten kanssa. Yhteinen kirkkovaltuusto kokoontuu noin viisi kertaa vuodessa.
Päättäjäkokemusta ei tarvitse olla, ja tehtäviin saa perehdytyksen.
– Se on ihan jokaisen ihmisen hommaa. Ideaali olisi, että siellä olisi kaikenlaisia ihmisiä eri ammateista ja lähtökohdista tekemässä päätöksiä, Lahtinen sanoo.
Ketkä lopulta pääsevät kirkossa ääneen, kysyn Lahtiselta. Seuraa pitkä hiljaisuus.
– Kirkossa kuuluu sellaisten ääni, jotka pystyvät tarttumaan toimeen. Kuuluuko esimerkiksi heikompiosaisten ääni, vaikka he ovat kärjessä kirkon agendalla, hän pohtii.
Lahtinen on huomannut, että kirkon päättävissä elimissä on usein koulutettua ja hyväosaista väkeä. Kirkon keskiluokkaistuminen on hänestä ihan oleellinen huolenaihe.
Äänestäminen seurakuntavaaleissa olisi tärkeää juuri siksi, että koko jäsenistön ääni saataisiin kirkossa kuuluviin.
Lahtisen mukaan moni ei ehkä hoksaa, että äänestäminen vaikuttaa paitsi paikallisseurakuntiin, myös kirkon valtakunnalliseen linjaan: vaaleissa valitut päättäjät valitsevat keskuudestaan kirkolliskokousedustajat.
Kirkkopäättäjänä Lahtinen on raskassarjalainen. Hän arvioi käyvänsä jossain kirkkoon liittyvässä iltakokouksessa kaksi kertaa viikossa. Lisäksi vähän yli kerran kuussa on joku päiväkokous.
Kirkolliskokousviikko on kaksi kertaa vuodessa. Siihen hän ottaa töistä palkatonta vapaata ja saa kirkolta tulonmenetyskorvausta. Päälle tulee kokouksiin liittyvä ajattelu ja valmistautuminen.
Tämän lisäksi Lahtisella on muitakin harrastuksia, ja hän tekee vaativaa asiantuntijatyötä lääkekehitysyrityksessä. Miten ihmeessä aika riittää tähän kaikkeen?
Aikataulujen sumplimisessa auttaa työajaton työ ja itsenäinen toimenkuva. Lahtinen on nopea omaksumaan tietoa ja pohtimaan, miten asioita edistetään. Yhteisön hyväksi puuhaaminen on hänen tapansa olla.
– Palaudun siitä, että saan tehdä merkityksellisiä asioita. En pystyisi makaamaan sohvalla, olen siinä tosi huono.
FAKTA
Maria ”Maija” Lahtinen
– Luottamushenkilö Henrikinseurakunnassa, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä, Turun arkkihiippakunnassa ja kirkon ylintä valtaa käyttävässä kirkolliskokouksessa.
– Elämäntapapartiolainen. Sydäntä lähellä myös merien suojelu ja ilmaston pelastaminen.
– Perheeseen kuuluvat mies sekä 14- ja 19-vuotiaat pojat.
– Koulutukseltaan kemian tohtori ja tuotantotalouden insinööri. Työskentelee kehitysjohtajana lääkekehitysyhtiö Sartar Therapeuticsilla.