Muusikko Petri Laaksosella on takanaan keikkahulinasyksy. Artistikonkarin Eläköön elämä -kiertue on vienyt kymmenille keikoille ympäri Suomen, Lappia myöden.
Päällimmäisenä mielessä on ilo ja kiitollisuus. Laaksosesta on hämmästyttävää, miten kuulijat ovat pysyneet hänen matkassaan näin pitkään. Sekä uudempia että 40 vuoden takaisia kappaleita halutaan edelleen kuulla.
– En olisi koskaan voinut kuvitella tai haaveillakaan siitä, että musiikkini kantaa näin pitkälle.
Juhlavuonna hän on myös peilannut tekemiään valintoja ja artistiuran hintaa. Palo musiikkiin, kunnianhimo ja kilpailuhenkisyys veivät keikkailijan polulle, joka on yksinäinen.
Perheettömyys tuntuu Laaksosesta luonnolliselta jatkumolta hänen valinnoilleen. Kokemus syventyi reilut 10 vuotta sitten, kun hän menetti lyhyessä ajassa sekä äidin että veljen – koko jäljellä olleen ydinperheensä.
Perheettömyys korostuu Laaksosen mielestä jouluna, erityisesti jouluaattona ja joulupäivän aamuna. Suomalainen joulu on leimallisesti perheiden juhla, jossa perheetön tuntee ulkopuolisuutta.
– Se kirpaisee joka joulu.
Laaksosesta jouluevankeliumi voi rohkaista ja armahtaa ketä tahansa, joka kokee, ettei oma joulu ole sellainen kuin sen ”kuuluisi olla”. Joulun ihme tapahtui koruttomasti tallissa eläinten keskellä, ilman herkkupöytiä ja koristuksia. Mystiset enkelit ilmoittivat suuresta ilosta, Vapahtajan syntymästä.
– Voisiko Vapahtaja vapahtaa minut suorittamisen pakosta? Voisiko jouluevankeliumi tuoda lohdutusta ja luottamusta jouluyöhön, siihen hetkeen, Laaksonen pohtii.
Hän lisää, että joulukirkkoon voi hyvin mennä yksinkin joulun tunnelmaa aistimaan.
– Sekin voi nostaa mieltä, kun saa olla osallisena juhlavasta musiikista ja joulun estetiikasta.
Vaikka joulussa on kirpaisevakin puoli, Laaksonen rakastaa silti säveltää ja esittää joululauluja. Hänelle joulu ei tule ilman joulukeikkoja, joita hän on tehnyt vuodesta 1994 lähtien.
– Minähän saan juhlia melkein kuukauden joululaulujen äärellä ja tuoda juhlaa ihmisille.
Tämänvuotinen Joulu Pohjantähden alla -konsertti painottuu Laaksosen omiin sävellyksiin. Konsertissa syvennytään ihmiseen ja ihmisen elämänkaareen kontrasteineen.
Heinillä härkien kaukalon -klassikon Laaksonen laulaa ranskaksi, 1600-luvun kansanlaulun alkuperää kunnioittaen. Hänestä on koskettavaa, miten liitymme joulua juhliessamme sukupolvien pitkään ketjuun.
Laaksoselle omista joululauluista tärkein, Pellavapään joulu, kertoo hänen lapsuutensa onnellisista perhejouluista. In memoriam -instrumentaalin hän sävelsi äitinsä toiveesta tämän hautajaisiin. Vaikka konsertti tarjoilee monenlaisia tunnelmia, vahvimpana loistaa joulun ilosanoma.
– Elämän menetyksiin, luopumiseen ja pettymyksiin loistaa kirkas valo ja kirkkaat, valoisat sävelmät. Toivon, että konsertti antaa ihmisille toivoa ja valoisaa mieltä, Laaksonen sanoo.
Jotain Laaksosen peräänkuuluttamasta joulun rauhasta kiteytyy Martti Helan Hiljaiseen joululauluun. Laaksonen kertoo laulusta Suomen Lähetysseuran tuoreessa Elämäni joululaulu -kirjassa. Laulussa sanotaan joulu, oi joulu, suo riemus’, rauhas’, onnenhetkien kirkasta kultaa.
– Eli joulu, tyynnytä hyväksymään se elämä, jota elämme. Onnenhetket voivat olla takanakin. Tässä vaiheessa elämää moni asia on jo tapahtunut, mutta menneet hetket ovat silti pyhiä ja arvokkaita, Laaksonen summaa kirjassa.
Suoritusvapaan joulun lisäksi hän toivoo, että yltäkylläisyydessä joulua juhlivat ihmiset jakaisivat omastaan myös apua tarvitseville, erityisesti lapsille. Meillä ja maailmalla kun on paljon lapsia, joita kukaan ei ota jouluna syliin.
– Voisiko joulu virittää meidät näkemään myös kansallisen ja kansainvälisen vastuun, hän kysyy.
Petri Laaksosen Joulu Pohjantähden alla -konsertti ke 17.12. klo 18 Pyhän Henrikin ekumeenisessa taidekappelissa, Seiskarinkatu 35, Turku. Liput: lippu.fi.