Ei ihme, että avioliitotkin nitisivät liitoksissaan.
Tästä viimeisestä kirkko kuitenkin otti nopeasti koppia. Perheneuvontaa ryhdyttiin järjestämään eri puolilla maata jo 1944. Turkuun työmuoto kotiutui 1955. Tällä hetkellä Suomessa on 37 perheasiainkeskusta ja 180 perheneuvojaa.
– Esimerkiksi Tampereella työ alkoi niin, että kaupunkilähetyksen pappi Matti Joensuu laittoi Aamulehteen ilmoituksen, jossa kehotti ihmisiä eroamisen sijaan tulemaan puhumaan asioistaan. Hän myös meni tehtaan portille ihmisiä vastaan, että sai pariskunnan molemmat puolet yhteen. Tapaamisia hän piti kotonaan, sillä mitään resursseja ei tällaiselle työlle vielä ollut, kertoo Turun Perheasiain neuvottelukeskuksen johtava perheneuvoja Sari Sundvall-Piha.
Maailma on tietenkin muuttunut 50-luvusta – pelkästään erilaisia perhemuotoja on paljon enemmän nykyään, ja jokaisella on omia erityistarpeitaan. 1950-luvulla tuskin myöskään puhuttiin vaikkapa avoimista suhteista tai monisuhteisuudesta.
Vastaavasti 70 vuotta sitten köyhyys ja siihen liittyvät asiat olivat suurempia kuin nykyään. Silti moni asia on pysynytkin.
– Eniten meille tullaan erilaisten vuorovaikutukseen liittyvien ongelmien tähden. Seuraavaksi suurin ryhmä ovat eroa harkitsevat ja kolmantena tullaan uskottomuuden takia. Nuo perussyyt lienevät olleet samanlaisia alussakin, Sundvall-Piha uskoo.
Sekään ei ole muuttunut, että työlle on jatkuvasti enemmän tarvetta kuin on resursseja.
– Mikään muu taho maassa ei tee tätä hommaa – siis pariskuntien parissa ja maksutta. Ehkä kysynnässä on vähän sitäkin, että suomalaiset ovat oppineet puhumaan 70 vuodessa. Esimerkiksi klisee, että mies pitää raahata tänne, ei pidä paikkansa. Miehet ottavat paljon yhteyttä ja heitä on asiakkaista 43 %.
Perheneuvojien koulutukseenkin on vuosien varrella satsattu. Aluksi neuvoja oli pappi, joskin nopeasti nähtiin, ettei neuvonta ole ihan kenen tahansa papinkaan hommaa.
Nykyään työhön vaaditaan korkeakoulututkinto – neuvojissa on esimerkiksi teologeja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Peruskoulutuksen lisäksi täytyy vielä olla kolmen vuoden erikoistumiskoulutus parisuhdekysymyksissä. Monella on noiden lisäksi myös psykoterapeutin ammattitaito.
Yksi syy palvelun suosioon lienee myös siinä, että tapauksia ei kirjata niin kuin terveydenhoidossa.
– Se on monelle tärkeää: ihmiset tykkäävät tulla keskustelemaan niin, että heistä jää mahdollisimman pieni jalanjälki. Me emme myöskään lähde puhumaan kummankaan osapuolen puolesta avioero- tai huoltajuuskiistoissa. Haluamme olla kaikkia varten, Sundvall-Piha summaa.