Olimme lähteneet matkaan suoraan päiväkodista, ja kaksi nuorinta kikatteli ja leikki äänekkäästi. Toppuuttelin heitä välillä, mutta koska takana oli pitkä päikkypäivä ja meininki oli hyväntuulista, en viitsinyt hirveästi käskyttää.
Kun olimme jäämässä bussista pois, 50–60-vuotias nainen alkoi kiukkuisesti läksyttää minua: ”Olen saanut kuunnella koko päivän päiväkodissa lasten meteliä, enkä jaksa enää kuunnella tätä kotimatkalla. Etkö voisi nyt saada noita kuriin?!”
Vastasin, että hänen kommentista tuli tosi paha mieli. Ja mietin mielessäni, että onneksi meidän lapset eivät käy kyseisestä päiväkotia.
Tämä ei ollut ensimmäinen, eikä varmastikaan viimeinen kerta, kun joku valittaa lapistani. Minusta on alkanut tuntua, että vanhemmuudessa on käynnissä jonkinlainen sukupolvien välinen sota. Nimittäin kaikki valittajat ovat aina 50–60-vuotiaita naisia ja miehiä. He puhuvat aina kurista, jota pitäisi olla enemmän. Itse taas ajattelen, että lapset saavat kuulua ja näkyä, toki muut huomioon ottaen. Mutta 3-vuotias vasta opettelee.
No, minulla on toki myös valtava määrä vastakkaisia kokemuksia samalta sukupolvelta. Kerran kesällä Turun bussissa eräs rouva halusi hipelöidä meidän parikuisen vauvan varpaita, kun ne olivat hänestä niin söpöt. Hänen peräänsä muodostui nopeasti jono muitakin varpaiden kutittelijoita. Tilanne oli suloinen.
Harmillisesti kuitenkin nämä kurjat kokemukset jäävät parhaiten mieleen. Se kerta, kun viisikymppinen mies tönäisi minua Aboa Vetuksen aulassa, kun olin kuulemma lastenvaunujeni kanssa hänen tiellään. Tai se, kun Helsingin ratikassa eräs herrasmies kertoi, että häiritsemme “maksavia asiakkaita”.
Teen lasten kanssa parhaani, mutta välillä liikumme julkisissa paikoissa myös nälkäisinä ja väsyneinä. Silloin heistä kuuluu ääntä. Onko ainoa keino tunkea lasten naaman eteen ruutu, jotta ympärillä olevat ihmiset eivät joutuisi kuuntelemaan lasten kikatusta tai ajoittaista kiljuntaa? Ja jotta tämä sukupolvi voi sitten paheksua sitä, että aina vain tungetaan lapsille sitä ruutua.
Kaipaisin vähän lempeitä ja kannustavia katseita yrittäessäni hillitä ilakoivia lapsia. Lisää varpaiden hipelöintiä!