”Puolituttu henkilö kysyi, ovatko papit vapaa-ajallakin yhtä hartaita ja puhuvat samalla tavalla kuin töissä. Heitin hänelle että totta kai: musta puku päällä mennään autotalliin ja sanotaan kädet ristissä ’käykäämme osallisuuteen kesärenkaiden vaihtamisesta’. Myöhemmin korjasin asian oikean laidan.”
*
”Papin kanssa ollaan ryhdikkäästi. Kahdeksankymmentävuotissynttäreillä päivänsankari komensi juhlakansaa: ’Selkä suoraksi, pappi tulee!’ ”
*
”On olemassa pappeja ja ihmisiä. Sain kerran positiiviseksi tarkoitetun palautteen, että ’se teidän pappi on sitten kiva, kun se ei ole ollenkaan niin kuin pappi, se on ihan tavallinen ihminen.’ ”
*
”Varttuneen väen puurojuhlassa totesin pöytäseurueelle ostaneeni haudutuskattilan, kun minulla pakkaa riisipuuro palamaan pohjaan. Vanhempi rouva ihmetteli, joutuuko pappi itse keittämään puuron ja kysyi, eikö papin rouva keitä puuroa. Vastasin, että ajat ovat nykyään niin kovat että pappi joutuu välillä itse keittämään puurot, kun papin rouvakin on pappi.”
*
”Rippikoulun ennakkokokoontumisen jälkeen nähtiin riparilaisen kanssa kaupan kassalla. Riparilainen hämmästeli minulle ääneen: en oo aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että papitkin käy ruokakaupassa!”
*
”Lapsen mummi soitti seurakuntaan varatakseen kasteaikaa lapsenlapselleen. Sihteeri sanoi että hetkinen, katson kuka papeista on toimitusvuorossa. Mummi kauhisteli: ’toimitusvuorot – onko papeillakin työvuorot?’ Hän oli luullut että papit ovat kutsumustyöläisiä ja oikein kilvan taistelevat siitä, kuka pääsee kastamaan.”
*
”Hääjuhlassa tarjoilija tuli alkumaljatarjottimen kanssa todeten papille, että ”Te varmaan haluatte alkoholittoman”. Totesin, että kiitos ei, haluan alkoholia.”
*
”Kerran oli häät ja edesmennyt piispa Mikko Juva tanssi siellä kaftaani yllään vaimonsa kanssa ja sitä kovasti ihmeteltiin. Mikko puolestaan hämmästeli asiaa ja sanoi, että on hän vaimonsa kanssa monenlaista muutakin tehnyt kuin tanssinut…”
*
”Tämä tuntemani pappi on oikein mukava ja normaali ihminen. Ei ollenkaan samanlainen kuin ne muut.”
*
”Papin työn jännittävin elementti on kastekahvit. Jännitystä luo, toteavatko kastevieraat ensin ’ja pappikin sai kahvia juodakseen’ vai kysyvätkö kuitenkin aluksi, paljonko tulee juotua kahvia päivässä.”
*
”Kerran pappi – isokokoinen mies – tuli sakastista viimeisenä albaan ja kasukkaan pukeutuneena. Pikkulapsi katseli häntä ja kysyi niin että koko kirkko raikui: ’Tuoko se on sitten se Jumala?’ ”
*
Eläkkeellä oleva entinen yhtymän pappi, rovasti Hannu Hurme, vahvistaa, että pappi on monien mielestä vähän erilainen ihminen.
– Kun opiskelin ensimmäistä vuotta teologiaa vuonna 1969, harrastin myös valokuvausta ja otin tätini miehen hautajaisissa kuvia. Kuvat palautuivat minulle aikanaan, kun täti kuoli ja yhden taakse oli kirjoitettu, että ”Teologian lisensiaatti HH:n 30 asteen pakkasessa ottama kuva”. En todellakaan ollut lisensiaatti, mutta jotain ihmeellistä siinä oli, että edes tuleva pappi ottaa valokuvia ja vielä pakkasessa!
Hurme muistaa myös, kuinka heidän ostamansa tontti Kaarinassa oli aikanaan kovasti ryteikköinen, joten he sitä sitten raivasivat.
– Se herätti suurta paheksuntaa: että pappi kaataa puita! Muut saivat kyllä kaataa, siinä ei ollut mitään.
Papin erilaisuutta kuvaa ehkä myös se, että edelleen pappi avaa juhlassa kakun.
– Ellei hän tee sitä, ei päästä ikinä syömään. Ja papin myös oletetaan puhuvan missä tahansa, koska hän on se ammattilainen. Itse en muistotilaisuuksissa kernaasti enää puhu, koska kyllä ne paukut on käytetty siunauksessa.
Hurmeella on myös hauska tarina 70-luvulta, kun hän meni onnittelemaan erästä rouvaa, joka täytti 70. Rouva odotti papin vierailua täydessä tällingissä, pöydällä oli kakku ja kaksi kahvikuppia.
– Hän sanoi, että tiesi minun tulevan, vaikkei ollutkaan hänen syntymäpäivänsä. Oli 12.6., mutta hänen synttärinsä olivat 6.12. Sama homma oli kuulemma käynyt ennenkin, mistä syystä hän sitä pappia tiesikin odottaa. Kirkonkirjoissa oli joku virhe, mutta ei hän viitsinyt ketään – papeilla on tähdellisempääkin tekemistä – asian kanssa vaivata, kun kävihän se noinkin.
Eikä pappiutta pääse pakoon edes laskettelurinteessä.
– Aikanaan olin Lausteen poikakodilla muun muassa ripareita pitämässä. Kerran olimme laskettelemassa Sappeella ja olin pysähtynyt rinteen puoliväliin parin muun ohjaajan kanssa, kun yksi poika laski ohi, pysähtyi hetkeksi, totesi että siinä te olette kuin kolme itäisen maan tietäjää, ja jatkoi matkaansa. Kyllä pappius ihmisestä hiukan erilaisen tekee!