Pantterin moni taitaa itse asiassa tietääkin, koska taloyhtiö on ottanut sen nimeensä Kaskenmäessä. Hjorten eli Kauris on siinä vieressä varmaan myös monelle tuttu.
Kyseessä ovat siis korttelien nimet, jotka edelleen ovat olemassa, vaikka ei niitä juuri käytetä. Tosin alkuvuodesta Puolalanmäen suunnilla sijaitseva Ahma-kortteli pääsi oikein valtakunnanjulkisuuteen, kun siellä piilotteli – ahma. Mainittakoon lehden lukijoille, että Lilja-kortteli sijaitsee aivan seurakuntayhtymän Eerikinkadun toimitilojen lähellä.
Sinänsä Turun korttelien nimissä ei oikein ole päätä eikä häntää. Siellä on suureksi osaksi eläinten nimiä, mutta ei esimerkiksi vain suomalaisten eläinten. Osa eläimistä on myös melko harvinaisia, kuten Hämeenkadun ja Uudenmaankadun kulmasta löytyvä Yksisarvinen. Köysitehtaan kortteli sentään on muotonsa vuoksi osuvasti Python. Tosin osa pitkästä rakennuksesta kuuluu toiseen kortteliin, jonka nimi on Amphion. Amphion – tai nykysuomalaisittain Amfion – oli itsensä Zeuksen poika ja rakensi Teeban muurit taikomalla kivet paikalleen lyyransa sulosoinnuilla. Eihän sitä rakennusta tosin vielä vuonna 1830 ollut, mutta ehkä korttelinnimi inspiroi arkkitehtiä!
Lisäksi Turusta löytyy sellaisiakin outouksia kuin Murjaani, Lennätin ja Sibylla. Kaupungin markkinointiosasto lienee ollut lomalla, kun on annettu Kivenhakkaajankadun ja Itäisen pitkäkadun kulman korttelin nimeksi Kärpänen. Löytyy kartasta myös Hyttynen ja Rupisammakko, ei sillä.
Eläkkeellä oleva kaupungin kaavoitusarkkitehti Iina Paasikivi kertoo, että Turun maistraatti valmisteli Engelin asemakaavan kadunnimistön pian kaavan valmistumisen jälkeen 1828, ja päätös lähettiin senaatin vahvistettavaksi. Senaatilla meni kuitenkin asiassa jokunen vuosi ja vasta 1830 tuli paluupostissa vaatimus keksiä myös kaikille 201 korttelille nimi. Niinpä ne sitten vedettiin hatusta kutakuinkin yhdessä kokouksessa ja asiaan sen kummemmin paneutumatta.
– Nimeämisen esikuva tulee epäilemättä Ruotsista – ja laajemmin Euroopasta. Antiikin mytologiaa, eläin- ja kasvitiedettä ja mitä lie satunnaisia nimistyksiä. Eikä oikein ole nähtävää ryhmittelyäkään, ehkä vähän yritystä sellaiseen, Paasikivi sanoo.
Kummallisilla nimillä ei toisaalta ole niin väliä, sillä nimet eivät koskaan tulleet varsinaisesti käyttöön, kun keksittiin osoitenumerointi. Paasikivi kertoo, että kadunnimi ja numerointi tulivat käyttöön viimeistään poliisijärjestyksellä 1869. Tuolloin määrättiin poistamaan talonnumerokyltti julkisivusta tai portista ja kiinnittämään kadunkulmaan kadunnimikyltti ja portille viisi tuumaa korkea osoitenumero ”tavallisin numeroin”.
– Osoitenumerointi on oikeasti tavattoman käytännöllinen. Aikaisemmin osoitteen ilmoittaminen oli ollut tavattoman sekavaa – edelleen se on sitä joissain maissa. Korttelinimiäkin silti jonkin verran hyödynnettiin Turussa vanhojen asuntoyhtiöiden nimissä. Voi myös olla että esimerkiksi panimo otti oluen nimen Aura -korttelinimestä. Nykyaikana korttelinimiä on käytetty asemakaavoituksessa kaavaniminä, esimerkkinä vaikkapa Harppuunakortteli Turun linnan kulmilla, Paasikivi kertoo.