– Selkokielistä tekstiä on paljon helpompi lukea kuin tavallista. Kun olin ensimmäistä kertaa mukana, luin niin nopeasti, että äiti neuvoi hidastamaan. Minut haluttiin lukijaksi, koska minulla on kuuluva ja selkeä ääni. Yleensä myös harjoittelen tekstiä ennen messua, Kivinen kertoo.
Hän on ollut mukana seurakuntien vammaistoiminnassa 1990-luvun alusta saakka ja vapaaehtoistyössä melkein yhtä pitkään.