Kolari, sairauskohtaus, väkivaltatilanne, haistatteleva häirikkösoittaja. Hätäkeskuspäivystäjä vastaa keskimäärin 12 puheluun tunnissa, ja vastassa voi olla mitä tahansa.
Turun hätäkeskuksen vuoromestari Anne Pohjola kuvaakin hätäkeskuspäivystäjien työarkea hektiseksi ja henkisesti vaativaksi. Työn ytimessä on taito palauttaa oma toimintakyky myös raskaan puhelun jälkeen. Hyviä uutisia päivystäjän työssä ei juuri kuule.
– Onnistuneesti puhelimessa ohjeistettu lapsen syntymä taitaa olla niitä harvoja hyviä uutisia, Pohjola miettii.
Työpaikkapappi Eetu Myllymäki käy Turun Hätäkeskuksessa viikoittain. Hänen tärkein tehtävänsä on toimia päivystäjien henkisenä tukena. Myllymäen kanssa voi tulla juttelemaan mistä tahansa.
– Työ- ja yksityiselämä linkittyvät toisiinsa ja ovat usein molemmat läsnä keskusteluissa, Myllymäki kertoo.
Turun hätäkeskuksessa on töissä yli 70 päivystäjää. He vastaavat ensisijaisesti hätäpuheluihin Varsinais-Suomesta sekä Kanta- ja Päijät-Hämeestä. Ruuhkatilanteissa hätäpuhelut voivat ohjautua mihin tahansa Suomen kuudesta hätäkeskuksesta.
– Eli puheluihin vastaa aina joku. Arkipäivät ovat rauhallisempia kuin viikonloppuyöt. Töitä tehdään pääsääntöisesti 12 tunnin vuoroissa ympäri vuorokauden, Pohjola selittää.
Päivystäjien jaksamiseen vaikuttavia asioita ovat vuorotyö sekä työn henkinen kuorma. Moni kokee erityisen kuormittaviksi esimerkiksi soittajien epäasiallisen käytöksen, lapsiin kohdistuvat hätätilanteet, raa’at väkivaltatilanteet ja itsemurhapuhelut.
Erityisen raskaita puheluja varten hätäkeskukseen on koulutettu defusing-ohjaajia. He purkavat kuormittavan tilanteen päivystäjän kanssa välittömästi.
– Ihminen vastaa usein ensin, että ei tarvitse apua, mutta tauon jälkeen saattaa sittenkin haluta purkaa tilannetta, Pohjola sanoo.
Turun hätäkeskuksessa on myös vertaistukiohjaajia, jotka auttavat päivystäjiä työarjen kuormittavissa tilanteissa.
Anne Pohjolan mukaan työpaikkapappi on osa Turun hätäkeskuksen päivystäjien tukipalettia. Hänestä on hyvä, että paikan päällä käy myös työyhteisön ulkopuolinen tukihenkilö.
– Olemme markkinoineet Eetua niin, että hänelle voi mennä puhumaan ihan mistä vain. Palaute on ollut pelkästään positiivista.
Myllymäki on ollut Turun hätäkeskuksen työpaikkapappina reilun vuoden. Keskustelutuen lisäksi hän on jutellut työn haasteista uusien päivystäjien kanssa ja pitänyt hätäkeskuspäivystäjille ryhmäkoulutuksia.
– Aiheena on ollut resilienssi ryhmässä: että miten omalla käyttäytymisellään ja vuorovaikutuksellaan voi vaikuttaa siihen, miten töissä menee ja miten siellä viihtyy, Myllymäki kertoo.
Hän korostaa, että työpaikkapappina hän ei ole julistavassa roolissa vaan apuna ihmisille elämänkatsomuksesta riippumatta.
Pohjola toivoo, että tulevaisuudessa Myllymäki voisi tarjota keskustelutukea myös defusing- ja vertaistukiohjaajille. Myllymäki vinkkaa, että koulutuksia voisi pitää myös esimerkiksi yhtymän leirikeskuksissa.
– Ja toivoisin, että pakeilleni tultaisiin mahdollisimman matalalla kynnyksellä.
Myllymäki on myös Turun telakan työpaikkapappi. Seurakuntayhtymän papit ovat läsnä muissakin työyhteisöissä. Sairaalapapit tukevat sairaaloiden ja palvelutalojen henkilökuntaa, oppilaitospapit oppilaitosten.
– Elämän kriisit ja elämän ja kuoleman kysymykset koskettavat myös työikäisiä. Työpaikoilla papille avautuu keskustelumahdollisuuksia, joita ei ehkä muuten avautuisi, Myllymäki sanoo.