Jeesuksen vertauksessa kerrotaan viisaasta rakentajasta, joka rakensi talonsa kalliolle. Sen jälkeen tulivatkin tulvat, tuulet ja sateet, mutta talo kesti myrskyt, koska sen perusta oli vakaa. Ratkaisevaa ei ole se, kuinka näyttävä rakennus on, vaan mille perustalle se on rakennettu. Kalliolle rakennettu kestää, vaikka tuulet voimistuvat.
Sama koskee myös kirkkoa. Sen perusta ei ole ajan tuulissa; vaihtuvissa mielipiteissä, rakenteissa tai ihmisissä. Perusta on meille annettu: Jeesus Kristus. Tälle kalliolle kirkko on rakennettu, ja sille sen tulevaisuuttakin rakennetaan.
Kirkon työ näkyy monin tavoin ihmisten elämässä. Se on läsnä kasteessa ja siunauksessa, nuorten kohtaamisessa, diakoniassa ja yksinäisten tukena. Se kulkee mukana surussa ja tuo toivoa, kun voimat ovat vähissä. Kirkko on yhteisö, jossa voimme kasvaa uskossa, hiljentyä Jumalan eteen ja löytää yhteyttä toisiimme. Muuttuvassa yhteiskunnassa kirkko on edelleen paikka, jossa Jeesus tunnetaan ja tunnustetaan avoimesti ja rohkeasti.
Kirkko rakentuu meistä jokaisesta. Siksi jokainen seurakuntavaaleissa annettu ääni on tärkeä. Jeesuksen vertauksen viisas mies rakensi talonsa kalliolle. Sama kutsu kuuluu myös kirkolle. Sen historiassa on ollut myrskyjä eikä niitä varmasti puutu tulevaisuudessakaan. Kysymykset, erimielisyydet ja muutokset haastavat meitä myös jatkossa. Mutta kun yhteinen perusta on Kristus-kalliossa, me pysymme. Emme siksi, että olisimme täydellisiä, vaan siksi, että perusta kantaa.