Kirkko paikkaa yhä useammin suomalaisen hyvinvointivaltion aukkoja. Tämä käy ilmi tuoreesta Diakonian ja kasvatuksen barometrista, johon haastateltiin yli 800:aa kirkon työntekijää.
Vastauksista käy ilmi esimerkiksi se, että hyvinvointialueilta ja järjestöistä ohjataan ihmisiä yhä useammin seurakunnan palveluiden piiriin. Kirkon työntekijät kertovat esimerkiksi siitä, ettei ole paikkaa, johon vaikeassa tilanteessa olevan nuoren voisi ohjata.
– Eli se jää ikään kuin seurakuntien vastuulle, että ihmiset saavat apua, Diakonia-ammattikorkeakoulun yliopettaja Minna Valtonen sanoo.
Hänen mukaansa näyttää siltä, että iso osa Suomen talouden tasapainottamisen vastuusta on niillä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa yhteiskunnassa. Tämä joukko laajenee entisestään, kun järjestöiltä leikataan. Valtosesta tällainen leikkaaminen tuntuu lyhytnäköiseltä.
– Monesti taloudellinen ahdinko aiheuttaa seurauksia, joista joudutaan maksamaan myöhemmin moninkertaista hintaa.
Sosiaaliturvan leikkaukset puhuttavan kirkon työntekijöitä. Lähes 550:ssä asiaa koskevassa avovastauksessa vain seitsemässä ei oltu huolissaan leikkausten vaikutuksista.
– Kirkon työntekijät näkevät, minkälaisia vaikutuksia näillä poliittisilla päätöksillä on ihmisten arkeen. He haluavat olla ihmisten puolella ja auttaa, Valtonen sanoo.
Leikkauksilla on monenlaisia konkreettisia seurauksia. Lapset ovat nälkäisiä, perheillä ei ole varaa kirkon leirimaksuihin, asunnottomuus on lisääntynyt, diakonian asiakasmäärät ovat kasvaneet.
Yllättävää on Valtosen mukaan se, miten selvästi huoli lapsiperheiden köyhyydestä nousi barometrissa esiin sekä diakonian että kasvatuksen työntekijöiden kommenteissa.
– Monien muidenkin tutkimusten tulokset osoittavat, että lapsiperheköyhyys on lisääntynyt.
Barometrin positiivinen viesti on Valtosesta se, että kirkon diakonian ja kasvatuksen työntekijät tekevät kädet savessa työtä, joka palvelee yhteiskuntaa. Työ nähdään mielekkäänä ja merkityksellisenä.
Valtonen penää yhteiskunnallista keskustelua siitä, kuinka paljon ja miten pitkälle seurakunnissa paikataan poliittisten päätösten synnyttämiä aukkoja.
Hänestä on tärkeää, että kirkon diakonian ja kasvatuksen työntekijät toimivat tässä ajassa ja kohtaavat ihmiset, jotka työ tuo kohdattavaksi.
– Samaan aikaan täytyy koko ajan palata niille juurille, miksi tätä työtä tehdään: kirkon missioon ja Jeesuksen sanomaan.