Niin ei kuitenkaan tarvitse olla, seurakunnista löytyy mielekästä puuhaa kenelle tahansa ja kaikki ovat tervetulleita.
Tunnela esimerkiksi on ollut mukana muutaman vuoden ja kertoo, että hänellä pääfokus ovat olleet erilaiset tapahtumat, joissa hän on ollut yleismies Jantusena.
– Usein ne menevät niin, että ajattelee olevansa menossa tekemään jotain, mutta päätyy tekemään jotain ihan muuta, sen mukaan mitä milloinkin tarvitaan. Olen ollut esimerkiksi juhannustapahtumassa Maariassa sekä Henrikissä aamupuurojutuissa auttamassa – en kylläkään puuroa keittämässä vaan enemmänkin seuraihmisenä juttelemassa. Tärkeämpää kuin se itse työ on, että tehdään yhdessä, ilon kautta, hän miettii.
Saarinen puolestaan on ollut muun muassa lipaskerääjänä Yhteisvastuussa, makkaraa paistamassa, glögiä tarjoilemassa sekä Katariinanseurakunnan historiatoimikunnassa.
– Me järjestämme opastuksia ja teemme retkiä sekä tutustutamme sitä kautta ihmisiä seurakunnan, kirkon ja alueen historiaan. Pyhiinvaellus on yksi sydäntä lähellä oleva asia ja olen veistänyt matkasauvoja ja pienen veistopajankin pidin aiheesta. Niitä voi sitten vähän koristella jättämällä vaikka kuorimatta osan kuoresta; voi tehdä vaikka ristin tai mitä nyt haluaa. Sauva on kiva lyhyilläkin vaelluksilla. Se auttaa hiljentymään ja tulee olo, ettei kyse ei ole mistä tahansa kävelystä. Pieni kopina kun kuuluu, se tekee hetkestä erityisen.
Tito Tunnela miettii, että vaikka vapaaehtoistyössä on se sana ”työ”, niin hän pikemmin harrastaa vapaaehtoistyötä.
– Pidän siitä, kuinka luovuus ja vapaus tehdä ovat läsnä. Seurakuntaan on myös hyvin matala kynnys tulla. Tämä on sellaista ihmisten kohtaamista, juttelemista, tutustumista, yhdessä tekemistä. Parasta on, että tätä voi tehdä elämäntilanteen mukaan. Ellei pysty tai ole aikaa juuri tiettynä hetkenä, niin ei tarvitse tehdä.
Samuli Saarinen on samoilla linjoilla, tärkeää on saada tehdä jotain merkityksellistä.
– Vapaaehtoistyössä saa kokea olevansa tärkeä jollekulle edes hetken. Ympäristö arvostaa, vaikka itse homma olisi jotain ihan vähäistä. Vapaaehtoistyö antaa merkitystä elämään, mutta auttaa myös löytämään sitä muussa arjessa. On tosi mukavaa, kun on joku sellainen porukka, jossa statuksella tai roolilla ei ole väliä. Saa vain olla tarpeellinen, ihminen ihmiselle, Saarinen sanoo.
– Laajuus ja monipuolisuus seurakunnan toiminnassa on auttanut siinäkin, että kun olen asunut hetken poissa Turusta, niin on ollut helppoa hakea Helsingissä ja Tampereella samoihin hommiin. Tekemisen kautta! Tito Tunnela puolestaan huomauttaa.
– Ja tietenkin tämä on myös hauskaa. Näin keski-iässä voi olla ihmisiä – miehiä usein – jotka tahtoisivat jotain tekemistä, mutta eivät koe sellaista löytyvän. Mutta kyllä löytyy, voi aloittaa vaikka siitä makkaranpaistamisesta. Ja myös niin, että jos on ajatuksia, mitä voisi tehdä tai järjestää, niin se on mahdollista. Sen kun ehdottaa vain. Tässä saa käyttää omaa luovuuttaan, Saarinen summaa.
kuvatxt: Vain taivas on rajana vapaaehtoistöiden ideoinnissa, vakuuttavat Katariinan pappilan pihassa Samuli Saarinen ja Tito Tunnela, jotka esittelevät vapaaehtoistyönä syntyneitä pyhiinvaellussauvoja.