Nykyään ajatellaan, että mätäkuun nimi viittaa lämpimiin ja kosteisiin säihin, jolloin kaikki ruokatavara pilaantuu helposti. Näin on selitetty myös ruotsin rötmånad, joka on ilmeisesti ollut mallina suomen sanalle. Joskus aiemmin mätäkuu ja sen ruotsalainen esikuva on selitetty virheellisiksi käännöksiksi keskialasaksan sanasta rodendage, joka tarkoittaa sananmukaisesti koiranpäiviä, latinaksi dies caniculares. Näin on Välimeren alueella nimitetty päiviä, jolloin Koiratähti eli Sirius nousee näkyviin. Sirius tunnettiin jo antiikin aikana Ison koiran tähdistön kirkkaimpana tähtenä.
Mätäkuu on keskiajalla tai uuden ajan alussa mainittu vain harvoissa pohjoismaisissa kalentereissa, ja sen alkamispäivä on tyypillisesti ollut 20. heinäkuuta. Agricolan kalenteri on poikkeus. Elokuun toinen nimitys kylvökuu viittaa syyskylvöjen tekemiseen. Entisajan kaskiruis on pyritty kylvämään Laurentiuksen muistopäivänä eli 10. elokuuta. Ajallaan kylvettu ruis ehti syksyn mittaan tuottaa paljon sivuversoja, ja se talvehti kaskessa pienenä pensaana. Leikkuupuuhiin päästiin vasta seuraavan vuoden syksyllä.
Elokuun nykyinen nimi viitaa sadonkorjuuseen. Se on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjan kalenterissa. Virsikirja ilmestyi alun perin vuonna 1605, mutta siitä ei ole jäljellä yhtään ehjää kappaletta, jossa kalenteri olisi mukana. Vuonna 1607 kirjasta kuitenkin tehtiin Rostockissa jäljennöspainos, josta voi todeta, että Hemminki on merkinnyt mätäkuun alkamisen ja päättymisen samalla tavoin kuin Agricolakin.
Agricolan kalenteriin oli merkitty myös kesän päättyminen. Se tapahtui Timoteuksen päivänä eli 22. elokuuta. Siitä alkoi syksy.