Joka paikka tursuaa tavaraa, siivoaminen takkuaa, asiat ovat hukassa ja kotona ei ole hyvä olla. Miksi tavaroiden karsiminen on niin vaikeaa, vaikka siitä olisi meille hyötyä?
On harhaluulo ajatella, että tavarat olisivat vain tavaroita, sanoo ammattijärjestäjä Eveliina Meriö.
Tavarat ovat unelmia, toteutumattomia elämäntilanteita, muistoja, syyllisyyttä tekemättömistä asioista tai keskeneräisiä projekteja.
– On riipivää laittaa vähän niin kuin pala itsestään roskiin, Meriö sanoo.
Paraislainen Meriö auttaa työkseen ihmisiä karsimaan turhaa tavaraa. Ammattijärjestäjän tittelistä huolimatta järjestys on hänelle sivuseikka.
Oikeastaan hän ei pidä koko tittelistä. Hän ei edes ole kovin järjestelmällinen tai siisti ihminen. Hänen tavoitteenaan on, että ihmisellä olisi hyvä olla kotonaan ja arki sujuisi paremmin.
Tavaroiden järjestäminen on myös ajatusten järjestämistä, Meriö sanoo. Hän auttaa ihmisiä oivaltamaan, mitkä tavarat edistävät hyvää arkea ja elämää ja mikä on tarpeetonta.
Hän on keskustellut asiakkaansa kanssa esimerkiksi siitä, katoavatko lukiomuistot, jos heittää pois likaisen ja käyttämättömän ylioppilaslakin. Entä muuttuuko lukutoukan identiteetti, jos karsii kirjahyllyn kirjoja rankalla kädellä?
– Olenko lukeva ihminen, koska luen, vai olenko lukeva ihminen, koska minulla on hylly täynnä kirjoja, Meriö kysyy.
Puolet tavaroista luopumisesta on hänen mukaansa henkistä, puolet fyysistä työtä. Riippuu ihmisestä, kumpi on vaikeampaa. Tavaroiden karsiminen vaatii monenlaisia taitoja.
– Itsetuntoa, itsetutkiskelua, ymmärrystä siitä, mistä pitää ja mistä ei sekä hartiavoimia. Juuri kannoin puolikkaan pakullisen tavaraa jäteasemalle.
Tavaroiden kertyminen on Meriön mukaan inhimillistä. Eteen tuleviin tarjouksiin on helppoa tarttua. Joku hakee materiasta elämään sisältöä, toinen turvallisuuden tunnetta.
Meriöstä keskeinen kysymys on, palveleeko tavara meitä vai me tavaroita.
Instagram-tilillään hän kertoo Diderot-ilmiöstä. Ranskalainen filosofi ja kirjailija Denis Diderot eli yksinkertaista ja köyhää elämää 1700-luvun Pariisissa, kunnes Katariina Suuri otti hänet suojatikseen.
Vaurastuttuaan Diderot hankki korean aamutakin. Pian hän huomasi, ettei aamutakki sopinutkaan vanhoihin tavaroihin. Hyvin palvelleet esineet saivat väistyä uusien tieltä, ja hankintakierre oli valmis.
Diderot-ilmiön löytää arjestaan helposti. Ostettuaan uuden mekon huomaakin tarvitsevansa uudet kengät, laukun ja meikkejä. Ostettuaan sohvan haluaakin uusia myös verhot, maton ja sohvapöydän.
Meriön mielestä keskeneräisyyden sietäminen on paras lääke Diderot-ilmiötä vastaan. Hän kehottaa pysähtymään hetkeksi ja miettimään, mitä ihan oikeasti tarvitsee.
– Ja miksi kaiken edes pitäisi sopia yhteen?
Meriö ajattelee tavaroiden karsimista myös ympäristötekona. Kun karsii turhat tavarat nurkistaan, materiaalit kiertävät. Samalla hahmottaa paremmin, mitä omistaa ja hankkii vähemmän uutta.
Työkeikoillaan hän on huomannut, että moni säästää asioita siksi, etteivät ne ”menisi hukkaan”. Esimerkiksi käsityöharrastaja keksii aina syyn, miksi tavara pitäisi säilyttää.
– Kukaan ei ole niin luova kuin ihminen, joka miettii, mitä tavaralla tekisi, jotta sitä ei tarvitsisi laittaa pois. Kaikesta voi tehdä lampunvarjostimen, hän naurahtaa.
Meriö korostaa, että tavaroiden hilloaminen ei ole ekoteko. Hän oli itse ennen käsityöläinen, jolla oli tuhansittain materiaaleja. Silti hän sai tehtyä vain muutaman käsityön vuodessa.
Nykyään Meriön kankaat ovat kahdessa kestokassissa ja muut askartelu- ja taidetarpeet yhdessä lipastossa. Hän hahmottaa, mitä omistaa, ja luovuus kukoistaa.
– Pystyn vasta nyt todella hyödyntämään käytössä olevia materiaaleja ja näkemään mahdollisuuksia ympärilläni.
Aina tavaratulva ei ole omissa käsissä. Esimerkiksi lapsiperheissä kodin tavaramäärä saattaa räjähtää käsiin merkkipäivien ja joulun jälkeen.
Meriö kannustaa juttelemaan lähipiirin kanssa lahjapolitiikasta avoimesti. Siinä ei ole mitään pahaa, jos pyytää ostamaan vain tarpeeseen tai kannustaa aineettomiin elämyslahjoihin.
Ylipäätään Meriö ajattelee, että kaikkien lahjojen tarkoitus on ilahduttaa. Se toteutuu saantihetkellä, jolloin voi kiittää kauniista ajatuksesta. Myöhemmin lahjan voi laittaa kiertoon, jos sitä ei tarvitse.
– Ei ole mitään tarvetta ajatella, että tavaraa olisi pakko säilyttää, käyttää tai laittaa esille.
Eveliina Meriö on kolmen lapsen äiti, jonka oma koti on usein sekaisin. Hän on opetellut armollisuutta itseään kohtaan ja ajattelee, että sotku ei ole perhe-elämän keskeisin asia.
Avain onnistuneeseen tavaroiden karsintaan on pilkkoa projekti osiin, Meriö sanoo. Kaapin saa todennäköisemmin järjestettyä laatikko kerrallaan kuin siten, että kaataa koko sisällön lattialle. Sama pätee kaikkeen järjestämiseen.
Hän kannustaa myös pyytämään jonkun avuksi, on se sitten puoliso, ystävä tai ammattijärjestäjä. Yhdessä pähkäileminen helpottaa karsintaa.
– Yksin tekeminen on kaikkein kamalinta, koska silloin kaikki on omalla vastuulla.
Meriön kodissa tavaroiden karsinta on pelastanut perheen arjen. Hänelle minimalismi ei tarkoita kaiken vähyyttä, vaan ylimääräisten tavaroiden vähyyttä.
– Kun karsii siitä, mitä ei tarvitse, saa tilaa sille, mitä tarvitsee.
Turussa on monia tahoja, jotka ottavat vastaan käytettyä tavaraa ja vaatteita. Meriön mukaan kierrätys kannattaa suunnitella: valita mieluummin muutama paikka kuin viedä kaikkea kaikkialle.
Isossa kuvassa hän ajattelee, että tärkeintä ei ole joka klemmarin kierrättäminen vaan se, että ihminen pääsee eroon turhasta tavarasta ja hahmottaa, mitä omistaa.
– Voi ajatella, että olen nyt tekemässä ryhtiliikettä. Myöhemmin kulutan vähemmän, kun tiedän mitä minulla on.
Jos mahdollista, Meriö suosittelee ennemmin lahjoittamaan kuin myymään asioita. Käytetyn tavaran myyminen on erillinen projektinsa, joka vie voimia, ja tavarat odottavat edelleen omissa nurkissa.
Tavaroista luopuminen on prosessi, joka vie aikaa. Meriöstä kodin tavaroiden karsiminen on kuin sipulin kuorimista. Se tehdään kerroksittain.
Ensimmäisellä karsimiskierroksella lähtee ilmiselvästi turhin tavara. Myöhemmillä kierroksilla voi olla valmis luopumaan asioista, joista ei ensin halunnut päästää irti. Meriölläkin on tavaroita, jotka ovat lähteneet vasta neljännellä kierroksella.
Luopuminen kaduttaa harvoin. Tuhansien karsittujen tavaroiden jälkeen Meriö kaipaa ainoastaan yksiä tunnemuistoja sisältäviä, pehmoisia housuja. Hän heitti ne pois, koska ei osannut korjata niitä. Nyt hän osaisi.
– Silti ajattelen, että tein silloin oikean ratkaisun.
Jutunteossa on hyödynnetty myös Eveliina Meriön ajatuksia hänen Instagram-tililtään @sujuvalisti.
”Pystyimme alkaa elää tässä kodissa”
Eliisa Eilola muutti kolmen lapsensa kanssa Vantaalta Naantaliin viime vuonna. Muutto saatiin hoidettua sutjakasti, mutta uudessa kodissa oli keskeneräinen tunnelma.
Hän oli karsinut perheen tavaroita itse monesti, mutta nyt tilanne oli erilainen. Uudessa kodissa tavaroille ja huonekaluille oli vaikeaa löytää hyviä paikkoja, vaikka neliöitä oli yhtä paljon kuin ennen. Eilola oli ymmällään.
– Oli tosi hankalaa edes lähteä purkamaan pahvilaatikoita.
Ammattijärjestäjä Eveliina Meriö auttoi Eilolaa miettimään säilytysratkaisuja ja karsimaan tavaraa. Muutenkin kuormittavassa elämäntilanteessa apu tuli tarpeeseen.
Perhe pääsi eroon pahvilaatikoista ja isosta määrästä turhaa tavaraa. Siivoaminen sujui helpommin ja tavarat eivät olleet aina hukassa.
– Pystyimme oikeasti alkaa elää tässä kodissa, kun tavarat saatiin oikeille paikoilleen, Eilola sanoo.
Eilolalle tavaroiden karsiminen ei ole vaikeaa, mutta yksin se on hidasta. Yksinhuoltajan arjessa sille on myös vaikeaa löytää aikaa ja voimia. Hän on käyttänyt ammattijärjestäjää muuton yhteydessä myös ennen Meriötä.
Eilola ei tähtää siihen, että tavaraa olisi kotona mahdollisimman vähän. Hänen harrastuksensa vaihtelevat askartelusta ja nokkosten kuivatuksesta kombutcha-juoman valmistukseen. Puuhailemaan pitää päästä hyvän hetken tullen.
– Tykkään, että kotona on helposti saatavilla kaikenlaisia tarvikkeita.
Järjestelystä, tavaroiden karsimisesta ja perusteellisesta siivouksesta on hänestä silti ollut aina hyötyä. Jokaisen järjestämiskierroksen jälkeen elämässä on tapahtunut isoja asioita. Palasia on ikään kuin loksahtanut kohdalleen.
– Kun on luopunut vanhoista tavaroista, joka ikinen kerta omaan elämään on tullut jotain uutta ja omannäköistä.
Tavaroiden karsiminen on pikkuhiljaa muuttanut myös Eilolan suhdetta materiaan. Ennen hän osteli uusia tavaroita kevyin perustein. Nykyään hän punnitsee uusia hankintoja pitkään.
– Saatan mennä kauppoihin vain katselemaan, ja ostohaluja on harvoin.
Minne voin lahjoittaa vaatteita ja tavaroita?
Lahjoita vain puhtaita ja ehjiä vaatteita ja tavaroita, joita voisit itse käyttää. Ota selvää lahjoittavalta taholta, mitä ja miten paljon heille voi lahjoittaa.
- Seurakuntayhtymän Vaateapu Karderoopi ottaa vastaan vaatteita ja kodin tarvikkeita à turunseurakunnat.fi/karderoopi
- Hope ry ottaa vastaan lasten ja nuorten vaatteita, harrastusvälineitä ja leluja. à hopeyhdistys.fi
- SPR Kontti ottaa vastaan vaatteita, kodintavaroita, astioita, kirjoja ja huonekaluja. à sprkontti.fi
- Pelastusarmeijan iCare-kirpputorimyymälöitä on Turussa kaksi ja ne ottavat vastaan vaatteita, asusteita ja kodin pientavaraa. à pelastusarmeija.fi
- Turun Ekotori ottaa vastaan sähkö- ja elektroniikkalaitteita, polkupyöriä, kodin irtaimistoa ja tekstiilejä. à turunekotori.fi
- UFF:n vaatekeräyslaatikoita on ympäri Turkua ja Kaarinaa. à uff.fi/kerayspisteet
- Facebook-ryhmissä, kuten ”Roskalava Turku” ja ”Roskalava Kaarina” voi ilmoittaa lahjoituksista.
- Tori.fi-palvelussa tuotteen hinnaksi voi laittaa ”annetaan” jos sen haluaa lahjoittaa.