Mikaelinkirkossa on liki 20 vuotta jatkunut perinne, jollaista ei taida muualla olla. Johtava kanttori Marko Hakanpää nimittäin pitää kesää lukuun ottamatta joka kuun toisena sunnuntaina kello 13 pienen parinkymmenen minuutin konsertin, minkä jälkeen halukkaat saavat tulla tutustumaan urkuihin. Tätä kirjoitettaessa vuorossa on jo 197. kerta.
Niin että asia alkaa olla Hakanpäälle melko tuttu.
Vaikka on se toki muutenkin, sillä hän aloitti hommat Mikaelissa vuonna1998 ja pääsi samalla mukaan suunnittelemaan ja hankkimaan tulevaa työkaluaan, sillä uusien urkujen hankkimisesta oli silloin hiljan päätetty.
– Sain hypätä niin sanotusti liikkuvaan junaan, vaikka en ilmauksesta pidäkään, hän nauraa.
Se johtuu siitä, että harrastuksenaan hän ajaa museojunia, eikä liikkuvaan junaan ole todellakaan soveliasta hypätä.
Hakanpään musiikkiura alkoi trumpetilla, mutta kun hän 11-vuotiaana koululaisena kuuli, kuinka Tauno Äikää veteli uruilla oikein olan takaa Bachia, hän innostui, hankki pienet sähköurut ja soitteli korvakuulolta samaa. Lopulta innostus johti Sibelius-Akatemiaan ja edelleen kirkkomuusikoksi.
Ja ihmekö sitten: urut ovat ihmeellinen soitin monellakin tapaa. Ensinnäkin ihan jo niiden koko on jotain melko käsittämätöntä. Esimerkiksi Mikaelinkirkon urkuihin pääsee sisään ja siellä mahtuu mainiosti kävelemään. Uruissa voisi vaikka yöpyä, jos sattuisi urkuri joutumaan kodittomaksi.
Suuruus näkyy myös pillien määrässä. Kun urkufasadia katsoo, niin siinähän niitä on rivissä hurja määrä. Mutta näytillä on kuitenkin vain hyvin pieni osa 3633 pillistä. Suurin osa on piilossa yleisön katseilta.
Pillejä on paljon, koska jokaista sävelkorkeutta varten täytyy olla omansa ja koskettimiakin piisaa, sillä niitä on soittajan edessä peräti kolmessa tasossa. Sen lisäksi on vielä jaloilla soitettavat 32 äänenkorkeutta.
Eikä se siihen jää. Uruthan ovat kokonainen orkesteri. Erilaisia soittimia löytyy lukuisia: on oboeta, poikkihuilua, jousisoittimia ja vaikka mitä. Jopa satakielen laulua ja Harley Davidsonin mörinää – tai siltä se kuulostaa, kun 9,5 metriä pitkä pilli laitetaan pärisemään. Ja jokaiselle tällaiselle äänikerralle eli äänenvärille täytyy niin ikään olla oma pillinsä. Siinä niitä sitten alkaa kertaantua hyvä määrä.
Urut vastaavat kooltaan pientä kaksiota. Tilaa on sen verran, että tarvittaessa kanttori mahtuisi pötköttämään instrumenttinsa sisällä.
– Äänikertamäärä Mikaelin uruissa on 52, eli on ikään kuin 52 orkesterimuusikkoa. Tuomiokirkossa luku on 81. Suomen suurimmat urut ovat tällä hetkellä Helsingin Musiikkitalossa, Mikaelin urut ovat Suomen 14. suurimmat, Hakanpää kertoo.
Ja kun Mikaelissa mennään urku auki, niin sen 102 desibeliä tuntee munaskuissa saakka!
Urut ovat puhallinsoitin, eli ääni syntyy, kun ilma kulkee pilleissä. Nykyään ilmaa tuottavat sähkökäyttöiset puhaltimet, mutta edelleen suurimmaksi osaksi kaikki toiminnot ovat mekaanisia, kuten ovat aina olleet – ensimmäiset urkujentapaiset soittimet ovat ajalta 250 eKr. Aiemmin kun ei ollut sähköä, käytettiin polkijoita ja suurimmissa uruissa heitä tarvittiin jopa puolen sataa. Yleensä sentään riitti kaksi.
Urkuja pitää myös virittää, kuten kaikkia soittimia. Suuremmat viritykset tilataan ulkopuolelta mutta yksittäisiä ääniä Hakanpää käy korjaamassa itse. Se tapahtuu pillin – tai sen soivan osan – pituutta säätelemällä. Vähän niin kuin avaisi ja sulkisi sardiinipurkin kuorta.
– Aika vähän enää on sen kummempaa ylläpitoa, urut ovat 23 vuodessa asettuneet paikoilleen. Nahkaosat kuluvat ja niitä toisinaan vaihdetaan. Eniten vireongelmia tulee lämpötilan vaihteluista, mutta ei täällä sitäkään paljon ole.
Toki kanttorin työ on ennen kaikkea soittamista.
– Itselläni eniten on hautajaisia, viime vuonna 152. Häitä oli 34 ja jumalanpalveluksia 55.
Hakanpää myös säveltää ja hänen Trumpettisävelmänsä on yksi Suomen suosituimmista häämarsseista. Tosin nykyään häämarssitoiveissa on suurempaa hajontaa kuin ennen.
– Sellaiset vanhat klassikot kuin Toivo Kuulan Häämarssi tai Erkki Melartinin Prinsessa Ruusunen eivät ole tällä hetkellä niin muodissa. Paljon sen sijaan pyydetään esimerkiksi elokuva- tai popmusiikkia. Final Countdown tulee aina silloin tällöin. Pyrimme kyllä toteuttamaan toiveet aina, jos se suinkin on mahdollista. Kriteerinä on lähinnä, onko toiveelle olemassa nuotit.