Väkilukumme suurin piirtein puolittuu jokaisen sukupolven kohdalla. Lapsikadon vauhti on niin käsittämätön, ettei sitä ihan tajua. Sama käy joka puolella maailmaa, mutta Suomi on Italian ja Japanin kanssa kärkikahinoissa väestön vanhenemisessa.
Mitä vähemmän ihmisiä, sitä vähemmän yrityksiä, työntekijöitä, veronmaksajia, bussikuskeja, lähihoitajia, kaupan kassoja. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu siihen, että työssäkäyvät rahoittavat työssä käymättömien elämää, kuten lasten ja vanhusten.
Kun tätä yhtälöä katsoo, pitäisi olla ihan jokaiselle selvää, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, ja meidän pitäisi kilpailla siitä, kuka tulisi tänne. Meillä on hyviä kilpailuvaltteja: turvallisuus, koulutus, miellyttävä ilmasto lämpenevällä planeetalla. Sen sijaan meidän pitäisi skarpata siinä, että tänne tulevat kokisivat itsensä tervetulleiksi.
Etla raportoi, että työperäisesti Suomeen saapuneet korkeasti koulutetut työllistyvät nopeasti ja vaikuttavat julkistalouteen nopeasti positiivisesti. Humanitaarisista syistä tulevilla työllistyminen on hitaampaa, ja se riippuu vahvasti siitä, miten Suomi auttaa heitä integroitumaan. Mitä tehokkaampia kotoutumispalveluita, sitä nopeammin he ovat töissä.
Nykyinen hallitus on leikannut kotouttamisesta ja vaikeuttanut työperäistä maahanmuuttoa. Tämä on lyhytnäköistä tulevaisuuden kannalta. EK on laskenut, että Suomeen pitäisi saada vähintään 45 000 työperäistä maahanmuuttajaa — joka vuosi. Se on hurja luku.
Onneksi jokainen meistä voi osallistua ihmisten kotoutumiseen. Tutustumalla tänne tuleviin, hymyilemällä, ottamalla ihmiset mukaan. Pienillä eleillä, joilla ihmiselle tulee olo, että minä voin kuulua tänne.
En usko, että Jeesusta kiinnosti huoltosuhde, mutta veikkaan, että hän olisi toivottanut ihmiset tervetulleiksi. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.