Kaarina Maununtyttären (1550-1612) kappeli on useimpien mielestä Tuomiokirkon kaunein. Arkkukin on komea. Tosin alunperin arkku ei ollut lainkaan niin ylväs, sillä Kaarina haudattiin nykyiseen Tottien hautakappeliin ihan vain lattian alle. Siellä hän ehti olla reilut kaksi ja puoli sataa vuotta ennen kuin hänet nostettiin nykyiselle paikalleen Kankaisten kappeliin.
Sen jälkeen hän sai maata taas rauhassa 160 vuotta, kunnes Tuomiokirkon remontin myötä arkku avattiin tarkempia tutkimuksia varten. Samalla tutkitaan myös Kaarinan tyttären Sigridin sekä tuntemattomaksi jääneen pikkulapsen maalliset jäännökset – ne molemmat ovat Tottien hautakammiossa. Ajatuksena on, että jälkimmäinen saattaisi olla Kaarinan kaksivuotiaana kuollut Henrik-poika.
Työtä johtaa Turun yliopiston bioarkeologi Ulla Nordfors. Kun kaikki on parin vuoden päästä valmista, nähdään Tampereen Vapriikissa poikkeuksellinen näyttely Kaarinan elämästä.
Varsinaisia DNA- ja muita tuloksia odotellessa on jo nyt saatu paljon uutta tietoa: esimerkiksi Kaarinan kadonneeksi luultu sormus löytyi rotanpesästä, jonka jyrsijä oli tehnyt söpöhkösti kutakuinkin kuningattaren kainaloon. 1800-luvun tutkijat eivät moista huomanneet ollenkaan, luulivatpa vielä toista rotanpesää Kaarinan vatsassa merkiksi palsamoinnista (tuhkaamisessa toden totta on puolensa!).
Miksi Kaarina sitten on niin suosittu ja tärkeä hahmo? Nordfors arvelee, että yksi syy on, että hänen elämänsä on eräänlainen tuhkimotarina.
– Toki se tarina on romantiikan ajan tuote. Kaarinasta on tullut jonkinlainen romanttisen rakkauden esimerkki, Nordfors miettii, mutta muistuttaa samaan hengenvetoon:
– Toisaalta voi kysyä, oliko Kaarinalla koskaan vaihtoehtoa? Se on kyllä totta, että hän sujahti rooliinsa sujuvasti ja teki mitä häneltä odotettiin. Myös se pitää paikkansa, ettei hänestä ole kenelläkään ollut pahaa sanottavaa, Nordfors kertoo.
Tutkija Ulla Nordfors esitteli Tuomiokirkossa helmikuussa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa sarkofagista poistetun sinisellä arkkupeitteellä peitetyn Kaarina Maununtyttären arkun. (Kuva: Simo Ahtee)
Kaarina ei juuri matkustellut kartanonrouvaelämänsä aikana, mutta 1582 hän kävi Tukholmassa, jossa tapasi kaksi muuta kuningatarta, Katarina Jagellonican ja Katariina Stenbockin.
– Ei tiedetä mitä siellä puhuttiin, mutta sen jälkeen Kaarina sai takavarikoidut korunsa takaisin. Voi olla, että nyt löytynyt sormus kului niihin. Toinen esimerkki Kaarinan arvostuksesta on, että hänen kartanoaan ei nuijasodassa poltettu, vaikka niillä nurkilla riehuttiin, Nordfors kertoo.
Vaikka kyseessä on kuningatar, niin Kaarinan varhaisemmasta elämästä ei tiedetä paljon.
– Nykytutkimus voi sitten kertoa siitä monenlaista. Ravinnosta, sairauksista ja sen sellaisesta, Nordfors sanoo.
Itse asiassa myös Kaarinan 35 vuoden mittainen elämä Liuksialan kartanossakin on kartoittamatonta. Osallistuiko hän tilan töihin? Mitä hän söi? Mistä piti?
– Veroluetteloista tietenkin nähdään, millaisia ruokia kartanolle toimitettiin, mutta mistä hän itse piti, siitä se ei kerro. Hänen ulkonäköäänkään ei tiedetä. Nykytutkimus voi sitten selvittää esimerkiksi hiusten ja silmien värin. Kasvojen mallinnus on yksi, mikä voidaan tehdä. Se on yleensä rikospaikkatutkimusta, mutta sopii tähänkin. Tuloksia vain saadaan odottaa hyvä tovi, sillä jonot tutkimuksiin ovat pitkät, Ulla Nordfors kertoo.
Kaarina Maununtytär -näyttely Museokeskus Vapriikissa 2028.
Kaarina Maununtytär: lyhyt oppimäärä
Tarina alkaa noin vuonna 1565, jolloin 15-vuotias Kaarina on Tukholman torilla (tai ehkä jossain muualla, sillä tarinat ovat tarinoita), jossa Eerik-kuningas iskee häneen silmänsä. Seuraavana vuonna Kaarina onkin sitten jo hovissa ja synnyttää Eerikille ensimmäisen lapsen.
Eerik on silloin jo yli 30-vuotias, joten on sitä osattu elostella ennenkin.
Eikä siinä kaikki: kuningas menee tämän alempisäätyisen tyttösen kanssa skandaalimaisesti naimisiin. Kaarinasta tulee kuningatar ja hän ehtii olla siinä hommassa 87 päivää, kunnes hänet heitetään tyrmään Eerikin kanssa.
Seuraavan vuosikymmenen he viettävät vangittuna ja joko rakkaudesta tai tekemisen puutteesta johtuen saavat lisää lapsia, kunnes heidät erotetaan lopullisesti toisistaan, sillä ylimääräisistä kruununperijöistä on vain haittaa.
27-vuotiaana Kaarina vapautuu, kun Eerik kuolee. Hän elää loppuelämänsä Liuksialan kartanossa. Se tiedetään, ettei häneltä puutu suuremmin mitään ja kaikki pitävät hänestä.
Vuonna 1613 Kaarina haudataan Tuomiokirkkoon ”kaksinkertaisin soitoin”.