Nykyisin tuomiokapitulin valta rajoittuu täysin kirkon sisäisiin asioihin. Tuomiokapituli hoitaa hiippakunnallista toimintaa, hallintoa ja taloutta. Se muun muassa tukee ja valvoo oman hiippakuntansa seurakuntien toimintaa ja hallintoa sekä hoitaa papiston henkilöstöasioita.
Heikkilä toteaa, että tavallisen maallistuneen suomalaisen näkökulmasta tuomiokapituli tuskin on nykyään kovinkaan merkittävä instanssi.
Keskiajan Suomessa Turun tuomiokapituli oli sen sijaan todellinen supervirasto, joka käytännössä loi Suomen.
Heikkilä toteaa, että Turun tuomiokapitulilla on paikka historiassa Suomen ensimmäisenä virastona, koska kaikki hallinnolliset järjestelmät ominaispiirteineen – verotus, byrokratia, kirjallinen kulttuuri – tulivat Suomeen ensimmäisenä kirkon piiristä. Kirkolta maallinen valta eli kruunu sitten jälkijunassa omaksui samoja käytäntöjä, kun se näki järjestelyjen hyödyllisyyden.
Heikkilän mukaan tiedetään, että lännen kirkon ja Ruotsin kuninkaan valta vakiintuivat Suomeen jossain vaiheessa 1200-lukua.
–Suomen piispalla on ollut Turkuun tullessaan mukanaan jonkinlainen johtoryhmä, josta on muodostunut Suomeen pieni keskushallinto eli tuomiokapituli, Heikkilä toteaa.
Heikkilän mukaan Turun tuomiokapituli oli alun perin neljän hengen virasto, joka oli 1500-luvun alkuun mennessä kasvanut 12-henkiseksi. He olivat keskiajan Suomessa aivan ylivertaisen oppineita miehiä muihin aikalaisiin nähden, ja Turun tuomiokapituli oli lähes yliluonnollinen mahti Suomessa aina 1500-luvulle asti.
– Koko keskiajan Suomen historia on tiiviisti kytköksissä Turun tuomiokapituliin. Suomessa ei ollut ennen seurakuntia ja niitä yhteen kokoavaa tuomiokapitulia mitään hallinnollista verkostoa, joka olisi yhdistänyt toisiinsa alueet, jotka nykyään tunnetaan Suomena. Turun tuomiokapituli linjasi koko tällä alueella, mitä oli olla kristitty keskiajan Suomessa. Sillä oli lopulta valta määritellä, mitkä olivat Suomessa hyveitä ja mitkä paheita, Heikkilä kuvailee.
Tuomiokapitulin mahti alkoi murentua 1500-luvun alussa, kun kruunu haistoi uskonpuhdistuksessa mahdollisuuden oman valtansa kasvattamiseen.
–Reformaation aikana Turun tuomiokapitulin valta ajettiin määrätietoisesti alas, koska kruunun näkökulmasta kirkosta oli tullut liian mahtava. Vuonna 1554 Suomi jaettiin kahteen hiippakuntaan, Turun ja Viipurin hiippakuntaan, joista kummallakaan ei ollut läheskään niin paljon valtaa kuin Turun tuomiokapitulilla oli ollut keskiajalla, Heikkilä sanoo.
Myöhempinä vuosisatoina tuomiokapitulin tehtäviä on edelleen riisuttu ja annettu yhteiskunnan muiden toimijoiden hoidettavaksi. Heikkilän mukaan erittäin merkittävä oli 1860-luvulla toteutettu kansakoulu-uudistus, joka vei kirkolta järjestämisvastuun ja -vallan suomalaisten koulutuksesta.
Vaikka nykypäivän suomalainen ei ehkä pidäkään tuomiokapitulia itselleen kovin tärkeänä asiana, monet suomalaisten elintärkeinä pitämät arvot ja instituutiot ovat kuitenkin Turun tuomiokapitulin Suomeen luomia.
–Se, että Suomessa on esimerkiksi reilu ja ennakoitava oikeuslaitos, tulee sekin 1200-luvulta Turun tuomiokapitulilta, Heikkilä toteaa.